Barbie-ilmiön myötä näyttää siltä, että naisten tekemät ja naiseudesta kertovat tuotannot saavat enemmän tilaa viihdemarkkinoilla. Onko tilanne todella näin vai onko se vain glitterillä kuorrutettua kulissia? Jonnakaisa Risto kertoo, millaista on ollut työskennellä naisena kulttuurialalla.
Jonnakaisa Risto, 33, on alkuperäiseltä koulutukseltaan näyttelijä. Nykyään Riston työnkuva on laajentunut myös käsikirjoittamiseen, ohjaamiseen ja teatterin johtamiseen. Risto on työskennellyt muun muassa Kansallisteatterissa, Saimaan teatterissa ja Vaurioteatterissa, jonka tämä perusti vuonna 2018 Henna Sormusen kanssa.
Alan rakenteellinen misogynia on vaikuttanut myös Riston työympäristöihin. Hänen mukaansa naiseus itsessään on osalle tekijöistä kynnyskysymys.
Kiinnostukseni alalle syntyi teatteriharrastuksesta, teini-ikäisenä näyttelin Kuopion ylioppilasteatterissa ja myöhemmin Lahden kansanopistossa. Sain tietää teatterikorkeakoulun olemassaolosta vasta lukiossa. Vaikka hakeminen pelottikin, sisimmässäni tiesin alan olevan minua varten. Minulla ei ollut kiire korkeakouluun, lopulta pääsin sisään vuonna 2013 kolmannella yrityksellä.
Riston mukaan maailma tarvitsee lisää esimerkkejä elokuva- ja teatteritaidetta tekevistä naisista. Esimerkkejä siitä, että naisten käsikirjoitukset ovat tärkeitä. Naisten teoksia ympäröivistä stigmoista yli pääseminen on iso osa prosessia, ala on Riston mukaan onneksi hiljalleen kehittymässä tasa-arvoisempaan suuntaan.
Esikuvat vaikuttavat hirveästi, onneksi nyt tytöt voivat nähdä että esimerkiksi pääministeri voi olla nainen. Olen tietoisesti halunnut lähteä rikkomaan tilastoja, vaikkei johtaminen tunnukaan niin luontevalta. Tahdon näyttää, että juuri minä johdan teatteria!
Teatterien johtajisto on Riston kokemusten mukaan Suomessa todella miesvoittoista, mikä heijastuu näytösten ohjelmistoon ja kohderyhmiin. Risto näkee, että pojille tarjotaan valtaa jo kouluissa, tyttöjä taas kannustetaan vaatimattomuuteen ja kiltteyteen. Hän toivoo, että naisia kannustettaisiin, koulutettaisiin ja valittaisiin johtotehtäviin enemmän.
Katsojana minua ei kiinnosta teattereiden ohjelmisto. Tai tietyt elokuva, homehtuneet vanhat näytelmät. Miesten miesten miesten jutut. En koe olevani kohderyhmää, minua ei kiinnosta. Yritän omassa taiteessani tehdä sellaista, mitä tahtoisin katsoa.
Jonnakaisa Risto voitti ensimmäisenä naisena arvostetun Kritiikin kannukset -palkinnon työstään keväällä 2023. Riston käsikirjoittama ja tähdittämä hittinäytelmä Korhosen muotokuva on saanut myös yleisöltä lämpimän vastaanoton ja se on ollut osana esimerkiksi Kansallisteatterin ohjelmistoa. Seuraavaksi Risto tahtoisi tehdä näytelmiä alemmista luokista, tavallisen näköisistä ihmisistä ja kamppailevista henkilöistä. Lisäksi hän tahtoisi nähdä enemmän maakuntatarinoita ja epätäydellisyyttä.
En kaipaa onnellisia loppuja vaan tarinoita, jotka eivät olisi niin mustavalkoisia. Haluaisin nähdä armollisuutta, ihmisten välistä empatiaa. Kaikki on nykyään niin polarisoitunutta. Erityisesti olisi ihanaa nähdä eri luokkatasoissa olevia ihmisten kohtaamisia. Kirjoitan itse sellaisia.
Janika Jokinen
