Muistatko vielä miten opit aakkoset? Todennäköisesti laulamalla sitä samaa tarttuvaa laulua, jonka me kaikki tiedämme ja muistamme lopun ikäämme. Olemme saattaneet reagoida musiikkiin ja prosessoineet kuulemaamme kuitenkin jo kauan ennen aakkosia – kenties vasta muutaman päivän vanhana äidin sylissä tuutulauluja kuuntelemalla tai erilaisten leikkien yhteydessä.
Musiikin rakenne ja vaikutus tunteisiimme tekevät siitä mainion työkalun oppimisen kannalta. Se aktivoi meissä muistoja ja tunteita, jotka vaikuttavat käyttäytymiseemme. Musiikille on ominaista myös sen parantava ja terapeuttinen vaikutus, josta on kirjoitettu jo Platonin ja Aristoteleen aikana. Ensimmäiset terveydenhoidon kannalta oleelliset musiikkiterapeuttiset kokeilut alkoivat jo 1800-luvulla, jolloin perustettiin myös ensimmäisiä alan järjestöjä. Musiikkiterapia alkoi kuitenkin herättää laajempaa huomiota vasta ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikoihin. Musiikkiterapeutit pyrkivät lievittämään sodassa traumatisoituneiden tuskaa soiton ja laulun avulla.
Musiikkiterapiaa harjoitetaan nykyään kuntoutus- ja hoitomuotona, jossa musiikin eri elementtejä, kuten rytmiä, melodiaa ja dynamiikkaa, käytetään vuorovaikutuksen keskeisinä välineinä. Menetelmää käyttämällä voidaan saavuttaa myönteisiä tuloksia sekä fyysisten että psyykkisten oireiden ja sairauksien hoidossa. Perinteisiä sovellusalueita ovat psykiatria ja kehitysvammaisten kuntoutus. Uudempia käyttöalueita ovat esimerkiksi kommunikaatiohäiriöt, neurologiset ongelmat, päihteisiin, työuupumukseen sekä kipuun liittyvät ongelmat.
Suomessa musiikkiterapian koulutus käynnistyi 1970-luvun alussa ja Suomen musiikkiterapiayhdistys perustettiin vuonna 1973. Siihen kuulu nykyään 250 jäsentä. Ala on Suomessa melko harvinainen, eikä ammattinimikettä olla vieläkään laillistettu. Asia on edelleen sosiaali- ja terveysministeriössä harkinnan alla. Suomessa musiikkiterapeutit ovat pääosin yksityisyrittäjiä.
Musiikkiterapeutti Kaarina Laitinen on 17-vuotisen uransa aikana tehnyt töitä pääasiassa vaikeavammaisten sekä psyykkisesti oirehtivien lasten ja nuorten kanssa. Hän on hoitanut ja auttanut jo ennen nykyistä musiikkiterapeutin uraansa, toimimalla erityislastentarhan- ja musiikkileikkiopettajana.
”Eräs lapsi ei reagoinut kontaktiin. Hänen terapiansa kesti pitkään, mutta tulokset kirjaimellisesti puhuivat puolestaan: ennen puhekyvytön lapsi kirjoittaa ja laulaa nykyisin sekä suomeksi että englanniksi.”
Laitinen sai kipinän musiikkiterapiaan 70-luvulla, jolloin hän osallistui aihetta käsittelevälle kurssille. Siellä hän tapasi ensimmäistä kertaa alan pioneerin, psykologi Petri Lehikoisen. Hänellä oli suuri rooli musiikkiterapian Suomeen tuomisessa. Laitisen mielestä Lehikoinen esitti argumenttinsa musiikin suuremmasta merkityksestä ja sen terapeuttisista mahdollisuuksista niin väkevästi, että se herätti pysyvän kiinnostuksen alaa kohtaan.
”Musiikki oli sitä ennen pelkkää viihdettä. Kurssin myötä minulle valkeni, että musiikilla voidaan myös auttaa. Tunsin silti olevani vielä liian nuori ja kokematon alalle”, Laitinen muistelee.
Päätös lähteä opiskelemaan alaa syntyi vasta 90-luvulla, jolloin aikaa uudelle uralle järjestyi enemmän. Hänen valintansa oli Sibelius-akatemian musiikkiterapiaan valmistava täydennyskoulutus. Nykyisin alaa voi opiskella myös esimerkiksi Turun ammattikorkeakoulussa tai Jyväskylän yliopistossa.
Laitisen tyypillisin asiakas on lapsi tai nuori, joilla on esimerkiksi kehitysvammaa, Aspergerin syndroomaa, dysfasiaa, dyspraksiaa, käyttäytymisongelmia, autismia tai ADHD:ta.
Mitä musiikkiterapialla sitten saadaan aikaan?
”Tulokset ovat aina yksilöllisiä ja joskus ne alkavat näkyä erittäin nopeasti. Musiikilla on rentouttava vaikutus ja sen ansiosta lapset uskaltavat kokeilla helpommin vieraita tai vaikeita asioita. Musiikki on sanaton kieli, jolla on helppo lähestyä kaikenlaisia asiakasryhmiä”, Laitinen kertoo.
Käytännössä terapia aloitetaan esimerkiksi niin, että lapsen annetaan ensin tutkia eri soittimia ja sen jälkeen terapeutti näyttää, miten niillä soitetaan. Lapsi valitsee sen mikä miellyttää eniten.
”Kyse ei missään nimessä ole ”jammailusta”, sillä omat musiikilliset lahjat ohjataan asiakkaan terapeuttiseen käyttöön ja hänen ehdoillaan etenemiseen. Oma luomisenhalu tuleekin laittaa terapian ajaksi hyllylle. Tarkoitus on tarjota vaihtoehtoja, jotka tehdään myös kuvien ja viittomien avulla puhumattomalle asiakkaalle.”
Monille puheongelmaisille paras terapiamuoto onkin yllättäen laulaminen. Laulaessa äänenkäyttö helpottuu, sillä puhe ja laulu tulevat eri osista aivoja. Yksilöohjautuvassa terapiassa toimitaan asiakkaan aloitteesta ja liitytään aluksi siihen. Vuorovaikutustaidot kehittyvät, kun terapeutti ja asiakas vuorottelevat aloitteita ja toimivat lopulta yhdessä.
Mitä musiikkiterapeutilta vaaditaan?
”Musiikillisesti ei tarvitse olla mikään virtuoosi, vaan kohtuulliset soitto- ja laulutaidot sekä rohkeus riittävät. Vahva persoona ja kyky altistaa itsensä vaikeisiin tilanteisiin ovat tärkeämpiä. Ennen kaikkea tulee ymmärtää vanhempien haavoittuvaisuus. He ovat usein erittäin väsyneitä ja tarvitsevat jonkun, joka auttaa heitä näkemään lapsensa vahvuudet ja mahdollisuudet. Musiikkiterapia on elämäntyöni ja koen auttavani ihmisiä, jotka ovat heikoimmillaan. Se on työ, jota haluan tehdä loppuun asti.”
