Nelosen uutuusformaatti Aatami etsii Eevaa vie kaksi sinkkua autiolle saarelle ilman rihman kiertämää. Kesken treffien paikalle raahataan kilpakosija, joka luulee kaikkien muiden tavoin saavansa viettää kahdenkeskeistä aikaa paratiisissa. Toisin käy.
Aatami on taas valinnan ääressä: voi tätä jännitystä. Kuva: Nelonenmedia
Katsomassani kauden toisessa jaksossa 19-vuotias Hanna kilpailee Antin huomiosta 28-vuotiaan Sarin kanssa. Molemmat ovat kauniita sinkkuja, jotka etsivät Antin kaltaista urosta vierelleen. Hanna kertoo olevansa jo valmis löytämään Sen Oikean ja Sari muistelee mennyttä sinkkukesää lämmöllä.
Ohjelma hihityttää alkuun, sillä ovathan ihmiset sarjassa ALASTI. On luonnollista, ettei ihminen ole supliikeimmillaan tavatessaan toisen synnyinasussaan ja kameroiden ympäröimänä. Siispä ensikohtaaminen rannalla on melkoisen hiljainen. Katsoja miltei repeää liitoksistaan, sillä onhan ihmisten häpeily nyt kerta kaikkiaan huvittavaa. Mutta rajansa kaikella.
Jos jossain mitataan tv-esiintymisten kiusaantumisennätyksiä, Aatami etsii Eevaa kirmaa kärkeen viimeistään silloin, kun muurahainen puree Anttia ”sieltä”, eikä kumpikaan paikallaolija saa aikaiseksi kuin kiusaantunutta naurahtelua.
Mustaa huumoria? Piikittelyä? Jotain! Minulle luvattiin Antin kiero huumorintaju, josta ainoa todiste on mukaan pakattu roudarinteippi. Ei näin.
Kun olen saanut itseni kerättyä Sari onkin jo saapunut saarelle, ja mustasukkaisia katseita heitellään parisängyn puolelta toiselle. Varsinainen toimintaosuus alkaa siitä, kun naiset kilpailevat ylimääräisistä treffeistä ampumalla ”Amorin nuolia” maalitaulun sydämeen. Tilanteen antikliimaksisuutta vain korostaa suoraan Selviytyjistä kopioitu taustamusiikki. Sarin kamppaillessa tasapainonsa kanssa Hanna tykittää kaksi nuolta lähes suoraan maaliin ja lunastaa itselleen halutut lisätreffit. Miten jännittävää!
Lopuksi pönötetään rannalla, ja Antti ojentaa ”itse tekemänsä” käsikorun Sarille lohdutuspalkinnoksi. Hanna saa avaimen seuraaville treffeille, ja katsoja alkaa olla jo kypsä juonenkäänteiden vähyyteen. Onneksi tarjolla on vielä takaovi: Hanna saa valita, haluaako viettää vielä yhden illan Antin seurassa vai lähteekö suoraan kotiin. Ratkaisu ei yllätä ketään, koska treffejä vartenhan sitä on ohjelmaan tultu. Lopulta pari astelee auringonlaskuun Sarin sadatellessa kahden päivän pettymystään kameralle.
Tapoja löytää seurustelukumppani on tietenkin monia, ja alastomuus autiolla saarella pakottaa ainakin olemaan rehellinen itsestään. Kilpakosijakin toki kuuluu hyvään nykyformaattiin. Mutta jos Aatami etsisi Eevaansa vaatteet päällä tai edes palmunlehviin kääriytyneenä, sarja ei kiinnostaisi ketään.
Yksi jakso on lyhyt, mutta tällaisenaan pitkä kuin nälkävuosi. Mitään ei tapahdu, kukaan ei itke, kukaan ei ole kännissä eikä minkäänlaista koskettelua harrasteta. Nykyisenkaltaisiin deittiohjelmiin tottunut ei jaksa loputtomiin kiihottua alastomuudesta, ja jopa suomalaisen mittapuun mukaan vähäiseksi jäävä keskustelu pienentää ohjelman tarttumapintaa huomattavasti.
Kokonaisuutena sarja saa miettimään epäolennaisuuksia, kuten sitä, paleleeko Välimeren yössä ilman peittoa.
Alastomuuteen tottuu nopeasti, eikä katsoja pian jaksa enää kiinnittää huomiota jokaiseen vilaukseen ja välähdykseen. Jatkuvat haastattelupätkät eivät jätä kovinkaan paljon tilaa itse tapahtumille, mikä saa aikaan tunteen siitä, onko saarella oikeasti ollut niin tylsää kuin miltä vaikuttaa. Itse sarjaa enemmän viihdyttävät siitä tehdyt uutiset ja nettijutut, joissa moralisoidaan milloin karvattomuutta, milloin erektiottomuutta.
Koska henkilöt vaihtuvat joka viikko, minkäänlaista sidettä ei heidän ja katsojan välille pääse syntymään. Sarja voisi kiinnostaa enemmän, jos yli jäänyt treffailija jäisi saarelle odottamaan seuraavaa Aatamia tai Eevaa, ja loisi näin jatkumon. Tai ehkä saaren toisessa päässä voisi olla torjutuksi tulleiden oma leiri – sellainen, jossa olisi kaljahana.
Aatami etsii Eevaa maanantaisin klo 21 Nelosella.
