Maria Kalmi päätti jättää oravanpyörässä venkomisen muille ja osti kalliin kameran, jota ei osannut käyttää. Maria Kalmi Photography -konsepti on vielä suunnitteluasteella, mutta eheyttävää valokuvausta Maria on toteuttanut jo kokonaisen vuoden. Mutta mitähän se eheyttävä valokuvaus sitten oikein on?
”Shh… Täytyy olla tässä käytävässä vähän hiljempaa, kun putiikki on vielä auki.” Nyökkään ymmärtäneeni ja yritän jopa kävellä hiljempaa, mutta vanha porras natisee maihareitteni alla niin kovaa, että ihan irvistyttää.
Olemme saapuneet 41-vuotiaan Maria Kalmin työhuoneelle, Tazzia-nimisen vaateliikkeen takahuoneeseen Porvoon vanhassakaupungissa. Seinillä komeilee hattuja, koruja ja ihania pitsimekkoja. Vaaterekkien vieressä on selvästikin laittautumispiste. Ikkunan edessä on tilaa läppärille ja ompelukoneelle. Nurkkaan on kerätty läjä isoja studiolamppuja. Tuntuu, kuin olisimme astuneet Peppi Pitkätossun valtakuntaan. Mutta mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu? ”Täällä otetaan eheyttäviä valokuvia”, punatukkainen Maria vastaa.
Kaikki sai alkunsa muutama vuosi sitten, kun Maria huomasi olevansa liian sitkeästi oravanpyörän kyydissä.
Kampaamoliikkeen omistanut Maria tuli siihen tulokseen, että elämässä täytyisi olla muutakin kuin työ. Niinpä hän myi kaiken omaisuutensa, muutti pois hänen ja hänen miehensä yhteisestä asunnosta ja päätti löytää elämälleen jotain uutta ja tyydyttävämpää sisältöä.
Maria alkoi tehdä lähempää tuttavuutta henkiseen puoleensa, ja sitä kautta hän ymmärsi, että voi saavuttaa elämässään tasan sen verran kuin haluaakin. Pöytälaatikkoon lakaistut haaveet huonekalujen entisöinnistä, mekkojen ompelemisesta ja valokuvaamisesta kaivettiin jälleen esiin, ja pölyt niiden päältä puhallettiin oikein toden teolla, kun Maria päätti alkaa toteuttamaan omia nurkkaan viskattuja unelmiaan.
”Ystäväni oli töissä päihdekuntoutuskeskuksessa ja pyysi minua sinne valokuvaamaan kuntoutujia. Se oli minun ensimmäinen kuvauskeikkani. En osannut silloin vielä edes käyttää kameraa. Kuvasin automaattiasetuksilla.”
Maria siis heitettiin kylmiltään entisten linnakundien eteen kamera tutisevassa kädessä, ja onneksi niin. Päivästä tuli menestys.
”Ne kuntoutujat olivat aivan mielettömän onnellisia, että kävin siellä. Tein heidän kanssaan samalla energiatyötä ja puhuin aika rohkeastikin asioista. Eräskin tatuoitu linnakundi alkoi itkemään koko ryhmän edessä niin, että meinasi tukehtua. Eräs toinen kuntoutuja oli minuun yhteydessä jälkeenpäin ja kertoi, että hän katsoo sitä omaa valokuvaansa joka aamu ja miettii, että ”hitsi, minä olen tuossa ja minä olen tosi vahva”.
Maria teki aikoinaan 13 vuotta töitä kampaajana ja huomasi, että oli ihminen omaan statukseensa miten tyytyväinen tahansa, ulkonäköön liittyvistä asioista puhuttaessa ihmiset vihasivat itseään. Maria lähti työstämään ideaa ja hoksasi lähteä yhdistämään valokuvaukseen entisestä ammatista kertyneitä taitoja: kampaamotyötä ja maskeerausta. Sitten tarvitsi enää opetella se valokuvaus, ja sitä Maria on opiskellutkin viime syksystä lähtien, kun hänet hyväksyttiin opiskelemaan Työväen Sivistysliiton valokuvauslinjalle Hakaniemessä.
Maria kutsuu omaa kuvaustekniikkaansa eheyttäväksi valokuvaukseksi. Se on täysin hänen itsensä kehittelemä, ja siinä yhdistyy henkinen työ ja intuitio. Sillä ei ole yhteyttä Miina Savolaisen Voimauttava Valokuva -metodiin. Eheyttävässä valokuvassa lähdetään kaivamaan kuvattavasta jotain sellaista, mitä kuvattava itse ei ehkä ole edes tiedostanut itsessään olevan; voimavaroja ja sitä, mikä seisoo kuvattavan ja tämän unelmien välissä.
Eheyttävän valokuvan kaava ei ole koskaan samanlainen. Aluksi kuvattavan kanssa kuitenkin aina tehdään pieni tilannekatsaus sekä rauhoitettaan jännittynyt ilmapiiri; monelle kun jo pelkkä ajatus valokuvassa olosta aiheuttaa migreeniä. Sitten istutaan meikkituoliin ja isketään kiinni. Usein Mariaan vain iskee inspiraatio, ja niin saa kuvattava uuden ilmeensä. Intuitioon lujasti luottava Maria kyllä tietää, mitä ihmisessä lähdetään eheyttämään ja mitä puolia kannattaa korostaa.
”En ikinä tiedä, mitä kuvauksissa tulee tapahtumaan, ja se onkin ihan paras juttu koko hommassa. Minä olen tällainen Peppi Pitkätossu, joka pistää kaiken ihan läskiksi ja laittaa ihmiset leikkimään ja rikkomaan rajoja.”
Marian mielestä ihmiset näyttävät valokuvissa kamalilta juuri sen takia, että he ovat hukanneet oman sisäisen lapsensa. Jo polvenkorkuisina meille opetetaan, ettei ole mitään järkeä erottua joukosta tai tuoda itseään esille yhtään enempää kuin on tarvis. Olemme siis imeneet kuvakammomme äidinmaidossa. ”Mulla kävi täällä sellainen toimiston jakkunainen, joka on jo vuosia pönöttänyt faksin edessä. Minä yllytin sen tekemään kaikkea ihan käsittämätöntä. Ja siitähän tulee ihan mieletön fiilis, kun rikkoo omia rajojaan ja uskaltaa tehdä jotain ihan hullua.”
Maria Kalmi Photography on vielä suunnitteilla oleva konsepti, mutta edes tähän asti se ei olisi edennyt ilman Marian lujaa tahtoa, päättäväisyyttä ja tuhansittain ilmaisia työtunteja. Työtilat hankittuaan Marian on täytynyt myös alkaa ottamaan sydämentyöstään vastaan rahaa.
”Nyt, kun minulla on nämä tilat ja kulut alkavat juoksemaan, minun on täytynyt yrittää laskea tälle hommalle jokin hinta. Entisenä yrittäjänä se oli yhtä helvettiä. Olen nyt tullut laskuissani siihen tulokseen, että eheyttävän valokuvauksen hinta on 180 euroa. Siihen kuuluu kampaus, meikki, stailaus, puvustus ja kuvaus. Katson myös vähän keissin mukaan, viitsinkö ottaa työstäni rahaa vastaan. Liian usein huomaan, etten taaskaan ole laskuttanut yhtäkään valokuvattavaa”, Maria nauraa.
Kiinnostuitko? Tästä pääset Maria Kalmi Photographyn sivuille.
Jutun kaikki kuvat: Maria Kalmi
