…eikä porkkanaa laisinkaan. Siinäpä erään Tallinnassa tapaamani opettajan pedagoginen ase numero yksi.
Suomessa opiskelijat ja opettajat tulevat kokemukseni mukaan mutkattomasti toimeen keskenään. Opettaja ei ole jumalhahmo eikä liian tietoinen omasta vallastaan, vaikka usein omistaakin jotain erityistaitoja. Jopa pedagogisia.
Opiskelijoiden tasa-arvoinen kohtelu on toteutunut kohdallani yhdeksällä kertaa kymmenestä. Turhaa sukupuolittamista ei juurikaan ole opetuksessa harrastettu. Olen aina saanut opettajilta ja koulujen henkilökunnalta tarvitsemaani apua. Sitten tulin Eestiin.
Eestissä opiskelija on omillaan.
Merkittävin ero virolaisen ja suomalaisen koulunkäynnin välillä on vaativuus – Eestissä kotitehtäviä annetaan jo päiväkodissa. Myös opettajan rooli ja kunnioittaminen eroavat suomalaisesta kulttuurista. Suurin osa täällä kohtaamistani opettajista on mukavia, mutta mukana on myös tuulahdus menneisyyden Neuvosto-Virosta. Se viima onkin sitten niin jäätävä, että laskee keskiarvon miltei pakkasen puolelle.
Eräs opettaja, joka on opettamassaan aineessa loistava ammattilainen, on opettajana täysin erilainen kuin kukaan minua aiemmin opettaneista. Monet hänen kommenttinsa aiheuttaisivat suomessa ja monessa muussakin maassa pikaiset potkut tai vähintään varoituksen toisensa perään. Tekniikkaa koskevia asioita käsitältäessä opettaja toteaa usein poikien varmasti ymmärtävänkin, mutta epäilee ääneen naispuolisten tajunneen ollenkaan. Sitten tytöt joutuvat luokan eteen kertomaan lisää asiasta, josta eivät opettajan olettamuksen mukaan tiedä yhtään mitään.
Opettaja ei peittele sovinistisuuttaan eikä myöskään arkaile seksististen vitsien kertomista. Jos opetuksessa kerrotaan jonkun nais-ammattilaisen edesottamuksista, muistaa hän aina lisätä nais-etuliitteen.
Tässä vaiheessa joku voi miettiä, miksei kyseiselle opettajalle pistetä hanttiin? Koska hän on paatunut vanhus, jolle vastaan sanomalla voi helposti hankkia itselleen huonon arvosanan. Jo pelkkä viittaaminen ja opettajan oikeana pitämästä tyylistä poikkeaminen aiheuttaa hänelle närästystä. Opettaja ei myöskään kuuntele vastaväitteitä, joten eriävän mielipiteen esittänyt oppilas jää jatkossa tunneilla helposti paitsioon. Ja kun kyseisen opettajan opettamassa aineessa pärjääminen ei ole mitattavissa kokein, ei auta kuin yrittää saada rakentavaa kritiikkiä mustavalkoisen tuomion sijaan.
Muovipussissa myytävän maidon lisäksi opetuksen mulkkumetodi on ehdottomasti ollut suurin kohtaamistani kulttuurishokeista. Se todella saa arvostamaan suomalaista tasa-arvoista ja keskustelevaa opiskelumallia aivan uudella tavalla.
Kirjoittaja on Virossa vaihdossa oleva radio- ja tv-tuotannon opiskelija, jonka ammattiaito ei ole sidonnainen sen kanssa, onko päällä housut vai hame. Inkerin 84 km -kolumnia saadaan seurata Taajuudesta tämän syksyn ajan. Teretulemast lugema!
