Meillä kaikilla on kaksi Nänniä rintakehässämme, mutta vain naisilla ne on seksualisoitu, julistettu rivoiksi, kirjoittaa Oona Haapaniemi kolumnissaan.
Olimme ystäväni kanssa kahvilassa päiväsaikaan, ja nurkkapöydässä istui nuori äiti ystävänsä, ja parin kuukauden ikäisen lapsensa kanssa. Jossain vaiheessa äiti alkoi imettää lastaan. Ystäväni kuiskasi kiihtyneenä, että onpa rivoa, vaikka kumpikaan meistä ei nähnyt mitään muuta, kuin vauvan päälaen. Itsekin ennen irvistelin julki-imettäjille, mutta sitten aloin kyseenalaistaa omia asenteitani. Mikä siinä imettämisen näkemisessä niin ahdistaa?
Johtuuko imettämisen rivous kenties paljaasta rinnasta? Esimerkkitapauksen nuori äiti oli peittänyt ruokintatapahtuman harsolla, mutta kaikki eivät aina näin tee, varsinkaan jos ovat hieman yksityisemmässä paikassa. Toisaalta, tarvitsisiko heidän edes?
Näen pientä ristiriita siinä, että televisiossa ja kadunvarsilla näemme jatkuvasti rintoja markkinoinnin välineenä, mutta vilahdus vieraasta maitorauhasesta vaivaannuttaa, joitakin jopa raivostuttaa.
Rinnat tuntuvat edelleen olevan jonkinlainen julkinen salaisuus; tänä päivänäkin naissukupuolen edustajat, niin nuoret kuin vanhat, kiirehtivät ilmoittamaan toisilleen, että ”sun rintsikoiden olkain näkyy”. Ihan kuin ohuen kangaspalan vilahdus olisi merkki siitä, että Victorian salaisuudet ovat nyt paljastuneet, ja kaikki länsäolijat saattavat hetkenä minä hyvänsä huomata, että tällä ’vilauttelijalla’ tosiaan on rinnat. Ne ovat olleet koko ajan silmiemme edesssä, vaatteiden alla, mutta vasta kun joku voi huomata, että rinnat tarvitsevat tuekseen kangasta, muuttuvat ne jotenkin härskeiksi.
Vai onko kaiken takana sittenkin nänni, ja tieto siitä, että syövä lapsi imee sitä? Ahdistummeko kenties ajatuksesta, että saatamme nähdä jotain niin yksityistä ja salattua kuin iso N?
Kuten jo aiemmassa kappaleessa mainitsin, rintoja käytetään markkinoinnissa, ja ne saattavat näkyä koko muodossaan, mutta Nännit on aina sensuroitu. Samoin Instagram ja monet muut some-palvelut poistavat kuvat, joissa vilkkuvat Nännit, mutta muun rinnan vilauttelu ei riko sääntöjä. Jopa pian lanseerattavan saunaemojin naisversion Nännit ovat piilotettu hiusten taakse. Puhumattakaan siitä, kuinka edelleen vaatekaapin ääressä pohdin, voinko käyttää tiettyä paitaa, koska Nännieni muoto saattaa paljastua kankaan läpi pohjoistuulen puhaltaessa. Koko tilanne tuntuu absurdilta, koska miehilläkin tosiaan on Nännit. Ja ne erottuvat ihan yhtä lailla paidan alta, ja nöpöttävät paljaina niin somessa kuin mainoskuvassa.
Itseasiassa meillä kaikilla on kaksi Nänniä rintakehässämme, mutta vain naisilla ne on seksualisoitu, julistettu rivoiksi. Miksi? Tähän en ole vieläkään saanut järkevää vastausta.
Ehkä imetysahdistuksessa kyse onkin nimenomaan seksualisoinnista. Viimeistään käydessämme keskustelua siitä, pitäisikö naistenkin saada kulkea ilman paitaa kesähelteillä, huomaamme suhtautuvamme rintoihin kuin genitaaleihin; hämmentävän usein kuulee argumentin, että eiväthän miehetkään saa kulkea kivekset paljaana.
Rinnat eivät kuitenkaan ole sukupuolielin. Kyllä, rinnoista on hyötyä parinhankinnassa ennen lisääntymistä, mutta niiden tärkein tehtävä tulee esiin vasta lisääntymisen jälkeen. Jos rintojen näkeminen kokonaisuudessaan olisi arkipäivää, ei ehkä kukaan kauhistelisi rintaliivien olkaimia, nöpöttäviä nännejä tai imettäviä äitejä.
Kirjoittaja on käsikirjoittajaopiskelija, jonka harrastuksiin kuuluvat someaktivismi ja koirien bongailu kadulla.
