Tarinoilla voi parantaa maailmaa – ja maailma on tarinoita täynnä. Dokumentaristilla on täysi vapaus tehdä juttuja mistä vain kiinnostavasta, kunhan onnistuu vakuuttamaan tuottajan puolelleen.
Alunperin Katriina Raineesta piti tulla näyttelijä. Vaikuttaminen ja erilaisten ihmisten tarinoiden kertominen innosti opiskelemaan teatterialaa ensin Suomen rajojen sisällä ja myöhemmin Englannissa. Kolmantena opiskeluvuotena Raine löysi ohjaamisen ja käsikirjoittamisen. Innostus johti maisteriopintoihin ohjaajalinjalle ja Katriina valmistui syksyllä 2011 teatteriohjaajaksi viiden vuoden opiskelun jälkeen. Opintojen loppuvaiheessa Rainetta alkoi kiinnostaa paitsi fiktio, myös fakta.
”Opintoihini sisältyi käsikirjoittamista. Lopputyönäni innostuin kirjoittamaan dokumentaaridraaman ihmiskaupasta ja prostituutiosta, jonka myös ohjasin itse lavalle. Sen voi sanoa olleen ensimmäinen päättäväinen askel kohti dokumentaristin työtä.”
Meni vielä pari vuotta ennen kuin Katriina tajusi haluavansa toimittajaksi. Hän teki töitä sijaisena peruskoulussa aineen- ja luokanopettajana, ja rakasti sitä, että sai innostua joka viikko uusista asioista oppilaiden kanssa. Raine päätyi kansanopistoon opiskelemaan radio- ja tv-journalismia – siellä ihastui viestintään ja radiotyöhön. Harjoittelun Raine suoritti Ylen Dokumenttiryhmässä, ja sille tielle hän jäi.
Suurimman osan dokumenteistaan Katriina on tehnyt ihmisistä. Häntä kiinnostavat erilaisten ihmisten elämänfilosofiat ja tapa selviytyä asioista. Yhden pitkän dokumentin Raine on tehnyt itselleen tärkeästä paikasta – Malmin lentokentästä.
”Siellä oli mun ensimmäinen oikea työpaikka, joten kentän kohtalo suretti mua”, Raine kertoo.
Kaikkein tärkein ja rakkain aihe on kuitenkin ihmisoikeudet ja väkivallasta hän on tehnyt juttuja jo ennen toimittajan töitäkin.
Katriina Raine uskoo, että dokumentaristille kolme tärkeää ominaisuutta ovat kyky kuunnella, taito osata hahmottaa laajoja kokonaisuuksia sekä draaman taju. Hänellä nämä ominaisuudet kehittyivät vahvoiksi teatteriopinnoissa.
“Uskon, että tämä on ammatti, jossa tekijän on pakko jatkuvasti kehittää itseään. Ihan pelkästään jo koko ajan muuttuvan mediakentän ja viestintätapojen takia.”
Dokumentaristina Katriinalle tärkein luottohenkilö on osaava ja kokenut tuottaja, joka tietää, mitä tekee.
“Tuottajani antaa paljon vapautta toteuttaa itseäni, mutta sanoo suoraan silloin, kun ollaan menossa metsään.”
Kirjat, musiikki ja taide antavat ideoita, joita yhdistellä kertomusten ja tapahtumien perusteella. Eniten inspiraatiota Katriina löytää kuitenkin rohkeista ja ihanista ihmisistä, jotka ovat kokeneet mitä tavallisimpia tai erikoisempia juttuja. Heitä Katriina tapaa muun muassa vapaaehtoistyössä Naisten Linjalla ja Nuorten Exitissä. Naisiin kohdistuvan väkivallan ja nuorten seksuaalisen kaltoinkohtelun vastaisen vapaaehtoistyön parissa Katriina näkee monenlaisia yhteiskunnan epäkohtia, joihin hän uskoo dokumentaristina voivansa vaikuttaa.
“Ajatus siitä, että se on mahdollista, innostaa minua päivittäin”, hän sanoo.
“Arvostan suuresti niitä ihmisiä ja yhteisöjä, jotka antavat osan itsestään työtäni varten.”
Parasta Katriinalle on, kun saa vihdoin toteuttaa pitkäaikaisen haaveen siitä, että kertomalla tarinoita vaikuttaa paremman maailman puolesta.
Katriina on mokaillut ja aikoo mokailla jatkossakin. Se on yksi tapa kehittää itseään.
“Teen usein tuplasti enemmän työtä, kuin tehokkaasti olisi tarvis, ihan vaan sen takia, et oon mokannu jossain kysymyksessä. Sen takia ajattelen, että koko haastattelu pitää ottaa uusiksi.”
Ammatti-identiteetin muodostumisesta puhuttaessa Katriina epäröi, eikä myönnä olevansa vielä kovin sinut toimittajaidentiteettinsä kanssa. On paljon asioita joita hän on vasta päässyt kokeilemaan ja joiden kanssa tuntee olevansa täysin aloittelija. Arvostettu ja tunnettu työnantaja ja julkaistut työt kuitenkin vahvistavat Katriinan ammatti-identiteettiä.
“Ja sellainen aluksi ehkä pakottamalla teeskennelty tittelin kertominen haastateltaville. Esimerkiksi aluksi tuntui tosi kummalliselta soittaa ihmisille ja esitellä itsensä ’toimittaja Katriina Raineeksi’.”
Kokeneempien kollegojen kannustus sai hänet toimimaan niin jokaisessa puhelussa, eikä se yhtäkkiä tuntunutkaan niin oudolta. Haastateltavat tuntuivat suhtautuvan luottavaisemmin Katriinaan hänen alkaessa itsekin uskoa olevansa oikea toimittaja. Halu toimia eettisesti oikein ja olla luottamuksen arvoinen on ollut Raineelle tähän asti tärkein huomio identiteettiä rakentaessa.
Opettaminen on vieläkin lähellä Raineen sydäntä ja sitä hän saa jatkaa satunnaisesti radiodokumentaristin töiden ohella. Katriinan mielestä ideaalitilanne olisi, että jatkuvasti olisi dokumentti työn alla, mutta kokopäivätyönä saisi luoda uraa vaikkapa tuottajan tai opettajan työssä.
“Sitä varten minun kuitenkin pitää vielä hankkia lisäkokemusta ja ehkä opiskellakin lisää.”
Tärkeintä Katriinalle kuitenkin on, että töitä dokumenttien parissa riittäisi.
