Spoilerivapaa arvio antaa kaksi tähteä tuoreelle elokuvalle. Star Wars: The Last Jedi on uusimman Star Wars -trilogian keskimmäinen osa, joka kompastuu omiin jalkoihinsa. Reilusti elokuvasarjan asettamat standardit alittava Disney-huumori, tarinan ja kerronnan valtaisat puutteet sekä epätasainen hahmogalleria pudottavat eeppisen avaruusoopperan pisteitä. Rian Johnsonin ohjaama elokuva ansaitsee kuitenkin paikkansa tuoreimman trilogian kakkososana, vaikka se jääkin kauas parhaiden Star Wars -elokuvien tasosta.
★★
Yksinvaltias Snoken (Andy Serkis) johtama Ensimmäinen ritarikunta terrorisoi galaksia. Kenraali Leia Organan (Carrie Fisher) johtama Vastarinta tähtihävittäjineen taistelee Snoken tyranniaa vastaan uskoen, että jedimestari Luke Skywalker (Mark Hamill) palaa palauttamaan toivon ja tasapainon galaksiin. Nuori Rey (Daisy Ridley) löytää Luken Ahch-To -nimiseltä planeetalta ja toivoo viimeisen jedimestarin näyttävän hänelle paikkansa tässä maailmassa.
Rey etsii omaa polkuaan Ahch-To’n kallioilta (2017 Lucasfilm Ltd.)
40 vuotta ensimmäisen Star Wars -elokuvan jälkeen George Lucasin ideoima elokuvasarja on kasvanut brändiksi, käsitteeksi, jopa uskonnoksi. Alkuperäistä trilogiaa (Original Trilogy) ja esiosatrilogiaa (Prequel Trilogy) seurasi kolmas, vuonna 2015 startannut jatko-osatrilogia (Sequel Trilogy), jonka keskimmäinen osa The Last Jedi on. Sundance-palkitun Rian Johnsonin ohjaama ja käsikirjoittama avaruusooppera kärsii niin elokuvasarjan maineeseen pohjaavista odotuksista, tarpeettomista henkilöhahmoista kuin trilogian keskimmäisen osan väliinputoajan ansasta. Johnson pistää perinteet palasiksi kuin Kuolemantähti konsanaan kun vähempikin olisi riittänyt hänen tasoiselleen ohjaajalle.
Star Wars -elokuvat ovat kokeneet laadullisen inflaation sen jälkeen, kun George Lucas päätti tehdä Original Trilogylle jatkoa vuosituhannen vaihteessa. Myös siirtyminen Disneyn alaisuuteen loi sarjan ylle varjon, jota ei The Force Awakensin (2015) tai The Last Jedinkään kohdalla ole kyetty karistamaan. Star Wars on aina sisältänyt nokkelaa ja sille ominaista huumoria, mutta kun jedien, kapinallisten ja keisarillisen imperiumin keskinäiset kuviot tuodaan 2010-luvulle Disney-suodattimen läpi, karkaa homma täysin lapasesta. Tällainen elokuva ei kaipaa ”sun mutsis” -tyylisiä vitsejä, eikä Poe Dameronista (Oscar Isaac) ole köyhän miehen Han Soloksi, oli hän sitten kuinka rebel tahansa. Myös se, että aiemmin vakavista hahmoista yritetään tehdä väkisin hauskoja, laskee luottamusta Rian Johnsoniin ja Sequel Trilogyyn entisestään.
The Last Jedi jäi Carrie Fisherin viimeiseksi elokuvaksi. (2017 Lucasfilm Ltd.)
Trilogiathan koostuvat pääsääntöisesti kolmesta elokuvasta. The Last Jedin lähtökohta on haastava, sillä se on Sequel Trilogyn keskimmäinen osa. Siinä missä The Empire Strikes Back (1980) on heittämällä top3 SW-elokuva, ei The Last Jedi onnistu nousemaan elokuvana sille tasolle, mitä siltä sopisi odottaa. Visuaalisesti elokuva on upea, siitä ei 2010-luvun lopulla Disneyn tallissa pitäisi olla epäilystäkään, mutta se kompastuu tarinaansa ja hahmoihinsa. Jos Prequel Trilogy sai pyyhkeitä Jar Jar Binksin takia, niin The Last Jedissä jopa täysin lupaavat sivuhahmot huoltotyttö Rosesta (Kelly Marie Tran) luihuun koodinmurtaja DJ:hin (Benicio Del Toro) menettävät orastavan potentiaalinsa heti kättelyssä. Etenkin Rosen hahmossa on niin paljon Disneylle ominaista ”nollasta pollaan” -tyyppistä sivuosasankarittaren vikaa, että ihan itkettää.
Jedimestarin eläkepäivät saavat uuden suunnan. (2017 Lucasfilm Ltd.)
Kahteen ja puoleen tuntiin mahtuu jo oletuksen tasolla paljon täytettä. The Last Jedissä tätä täytetavaraa ovat suuri osa niistä kohtauksista ja sivujuonista, jotka eivät suoraan liity Reyn (Daisy Ridley), Kylo Renin (Adam Driver) ja Luke Skywalkerin jedi-kolmiodraamaan. Näiden kolmen hahmon panos tekee The Last Jedistä katsomisen – jopa uudelleenkatsomisen – arvoisen. Etenkin Kylo Renin hahmo kokee edelliseen elokuvaan verrattuna huomattavaa kasvua, mikä antaa The Last Jedille sen paljon kaipaamaa toivoa. Täytteen ohella kritisointia aiheuttaa koko elokuvasarjan keskiössä oleva Voima (Force), joka on päivitetty härskisti tälle vuosituhannelle ja ajoittain elokuvan tapatumat menevät, sci-fiä tahi ei, tavoittamattomasti yli hilseen.
Kylo Ren lunastaa The Last Jedissä potentiaalinsa. (2017 Lucasfilm Ltd.)
The Last Jedi on itsenäisenä 2010-luvun avaruusoopperana ja sci-fi -elokuvana hyvin katsottava, eikä sen tekijöitä voi syyttää siitä, että sillä houkutellaan selvästi nuorempaa kohdeyleisöä Star Wars -saagan pariin. Trilogian toisena osana sen perimmäinen tehtävä onkin pitää kassavirta eloisana, oheistuotemyynti vilkkaana ja luoda silta episodien VII ja IX välille. Näissä tavoitteissa se toki onnistuu. Harmi vain, että elokuvalliset vaatimukset täyttyvät tästä johtuen vain osittain. The Last Jedi ei kuitenkaan ole täysin mätä, vaikkei se vertailussa muihin Star Wars -elokuviin kovin korkealle sijoitukaan.
The Last Jedin parasta antia ovat Reyn, Luken ja Kylo Renin ohella modernin teknologian mahdollistamat visuaaliset herkut, kuten avaruustaistelut ja muillakin tavoin isolla rahalla tuotetut erikoistehosteet. Myös John Williamsin säveltämä musiikki on taattua laatua, josta ei tule tinkiä jatkossakaan. Kasinokaupunki Canto Bightin tunnelma vie hetkeksi – todella lyhyeksi sellaiseksi – takaisin Episodi IV:n Mos Eisleyn Cantinan muistoihin. Tällaiset asiat ovat kuitenkin itsestäänselvyyksiä kaikkien aikojen sci-fi -elokuvasarjalta, joten jää elokuvan alla on hohtavaa ja halkeilee uhkaavasti. J.J. Abramsilla on valtaisa työmaa edessään, jotta trilogian viimeinen osa onnistuu vielä pelastamaan sarjan. The Last Jedi jää Star Wars -elokuvien historiaan uudistushaluisena sekoiluna, joka muistetaan pääasiassa punaisen hiekan suolaplaneetasta ja lintumaisen pörröisistä porgeista.
