Luonnolliset elämän jäljet tulisi piilottaa iholta, sillä niitä pidetään merkkinä epäonnistumisesta. Miksi emme muuttaisi kauneusihanteitamme ja tekisi itsestämme yksilöllisempiä ja itsevarmempia? Kolme rohkeaa naista päästää kameran iholleen ja tuovat sinut takaisin todellisuuteen.
On turhauttavaa törmätä jatkuvasti säihkyväihoisiin malleihin, selluliittia poistaviin kahveihin, epävarmoihin ystäviin sekä näppyläiseen peilikuvaan.
Media muokkaa mallinsa saaden kuluttajat käyttämään somessa kauneusfilttereitä ja käsittelemään kuviaan. Arjessa käytetään mitä kummallisimpia tuotteita ja hoitoja. Käsitellyt kuvat hämärtävät kuvaa aidosta ihosta ja sen rösöisyydestä.
”Mustelmat ovat osa minua. Jotkut osaavat päätellä näistä, mitä harrastan.”
Eini on saanut osakseen paljon olettamuksia ja kommentointia. Hän esittelee minulle reippaana jalkojaan, käsiään ja selkää, jotka ovat täynnä mustelmia. Tällä kertaa mustelmat ovat pieniä, mutta joskus ne voivat kuitenkin olla todella isoja ja huomiota herättäviä.
”Aluksi yritin piilottaa näitä mustelmia. Tuntui, että poikaystävääni katsottiin pahalla silmällä, kun liikuttiin yhdessä. Kuitenkin mustelmat ovat osa minua. Jotkut osaavat päätellä näistä, mitä harrastan.”
Eini kieppuu tangolla räpsiessäni kuvia. Samalla hän kertoo olevansa edelleen epävarma ihostaan finnien ja selluliitin takia. Hän kuitenkin toteaa, että tanko on antanut hänelle myös sisäistä voimaa.
”Tankotanssi on nostanut itsetuntoani todella paljon! Ennen en olisi uskaltanut olla näin pienissä vaatteissa kuvattavana.”
Einin ihossa mustelmat ja muut jäljet näkyvät herkästi, sillä hän omaa erityisen vaalean ihon.
”Tosi pitkään olin epävarma, kun olen niin valkoinen ja verisuonet näkyvät ihon alta herkästi. Kuitenkin nykyään ajattelen, että vaaleuteni on erityistä. Se on oikeastaan parasta ihossani!”
Eini on hyvin vaaleaihoinen, ja hänellä on pisamia. Eini kertoo, että pisamia ja vaaleutta on ollut vaikea pitää kauniina, kun on saanut niistä niin paljon negatiivisia kommentteja tai epämääräistä ihmettelyä.
”Ulkomailla ihmiset tulevat usein kysymään, miten voin olla näin vaalea. Vastaus siihen on: Hyvin!”
”Heti ei arvaisi, että ihon näyttäminen ei ole ollut hänelle kovinkaan luonnollista.”
Opetettua häpeää on vaikea muuttaa. Einin tapaan kuitenkin myös Julia on päättänyt haastaa itsensä. Hän kyseenalaistaa kauneusstandardeja esittelemällä minulle itsevarmasti ihoaan ja sen jälkiä. Heti ei arvaisi, että ihon näyttäminen ei ole ollut hänelle kovinkaan luonnollista.
”Olen yrittänyt piilottaa venymisarpiani, vaikka en ole koskaan kohdannut ennakkoluuloja. Johtuu varmaan siitä, etten ole aiemmin näyttänyt niitä muille kuin miehelleni ja parhaalle ystävälleni.”
Julia harmittelee yhteiskuntamme suhtautumista painonnousuun ja kertoo, että hänen kohdallaan arvet eivät ole tulleet kasvupyrähdyksestä tai punttisalilta.
”Epävarmuus johtuu siitä, että nämä ovat merkki lihomisestani, ja lihomista on pidetty hävettävänä. Ihostani näkyy se, että olen ollut 50-kiloinen, mutta alle kahdessa vuodessa turvonnut 75-kiloiseksi kilpirauhassairauden ja ahdistuslääkityksen takia.”
Julian mielestä ihoa ei arvosteta tarpeeksi.
”Mielestäni on älyttömän mielenkiintoista, että iho on suuri elin, vaikka sitä ei sellaiseksi mielletä kovin usein. Ihmiset suhtautuvat siihen välinpitämättömästi. Ihoni on kuitenkin iso osa minua, ja haluaisin pitää siitä huolta.”
”Ihon ja kehon vanheneminen muistuttaa myös ajan rajallisuudesta.”
Kulttuurimme kauneusihanteessa korostuu nuoruuden tuoreus, sileys ja pinkeys. Kauneus- ja kuntoilubisnestä lihottavat tuntuvasti nuorekkuutta tavoittelevat naiset. Tätä tilannetta minulle avasi eläkeikäinen Marja.
”Ikäiseni ihmiset törmäävät kaikkialla siihen, että parasta ennen -päivämäärä on ohitettu jo aikoja sitten. Kukaan ei halua näyttää ”mummolta”. Rupsahtamiseen liittyy paljon haikeutta. Ihon ja kehon vanheneminen muistuttaa myös ajan rajallisuudesta.
Marjan iholla näkyvät sekä ajan että kokemusten jäljet. Hän esittelee minulle stressin tuottamien paiseiden jälkiä.
”Ikäisilläni ihmisillä näkyvät iholla iän lisäksi helposti kaikki elämän kielteiset merkit, kuten valvotut yöt, surut, huolet ja stressi.”
”Olen ylpeä keisarinleikkausarvestani ja raskauden rypistämästä vatsastani.”
Marja nostaa paitaansa ja näyttää minulle myös elämänsä suurimpien ilojen jäljet: arpia ja ihon venymisjälkiä.
”Olen ylpeä keisarinleikkausarvestani ja raskauden rypistämästä vatsastani. Kun lapseni olivat pieniä, ihokin säteili onnesta.”
