Putous vetelee yhdeksännettä tuotantokauttaan. Väitän, että siitä on kuullut ainakin 80 prosenttia suomalaisista. Tällaista menestystä ei ole aiemmin saavuttanut yksikään suomalainen viihdeohjelmakonsepti. Missä piilee menestysreseptin salainen ainesosa? Lähdin selvittämään.
Jostain syystä mieleeni on painunut elävästi sellainen hetki vuodelta 2010, kun selailin lapsuudenkodissani digiboksilta ohjelmia, jotka aion laittaa seuraavalta viikolta nauhoitukseen. Näin, että lauantai-iltaan parhaalle ohjelmapaikalle oli ilmestynyt uusi ohjelma nimeltään Putous. Kysyin isältäni haluaako hän, että nauhoitan ohjelman häntä varten. Ajattelin hänen olevan kiinnostunut uudesta suomalaisesta sketsiohjelmasta. Lopulta katsoimme koko perheen voimin Putouksen pari ekaa kautta. Enää en välttämättä suosittelisi ohjelmaa juuri viisikymppiselle isälleni.
Putous on siis tosiaan näkynyt telkkareissamme jo kahdeksan vuoden ajan. Se on palkittu komedia- ja sketsiohjelman Kultaisella Venlalla kaksi kertaa. Vuonna 2010 MTV kertoi, että kun ohjelmaa oltiin tehty 5 jaksoa, oli sillä katsojia keskimäärin reilu 500 000 jaksoa kohden. Jo tämä on mielestäni Suomen tasolla hieno saavutus. Vuonna 2013 Putouksesta oli tullut vuoden katsotuin viihdeohjelma: se keräsi noin 1,5 miljoonaa katsojaa jaksoa kohden. Miten tällainen kasvu saatiin aikaan? Hanna Kortti Putouksen tuotantotiimistä MTV:ltä kertoi minulle, että kokee Putouksen vakiinnuttaneen paikkansa katsojien sydämissä puhuttelevana koko perheen ohjelmana.
Vaihtuvien tekijöiden myötä monipuolisena pysyvää ohjelmaa kulutetaan yhä enemmän myös eri alustoilta, kertoo Hanna Kortti. Hän kertoo minulle myös, että yksittäiset ohjelman sisällöt saattavat puhutella hyvinkin erilaisia ryhmiä. Itse olen huomannut tämän muun muassa facebookissa, kun uutisfeediini on ilmestynyt Putouksen klippejä. Jotain uutta ja kiinnostavaa selvästikin luotiin kahdeksan vuotta sitten.
Putouksen pressikuva vuodelta 2010, kuvassa alkuperäinen näyttelijäkokoonpano.
Suomalaiset näyttävät pitävän näyttelijäntyöstä yhdistettynä viihdeohjelmaan. Varsinkin Putouksen alkukausilla ohjelma painottui näyttelijöille haastaviin tulikokeisiin ja yllätystehtäviin. Niistä mekin pidimme kotona eniten. Uskon, että tämä tekijä sai Suomen kansan pohjimmiltaan Putouksen otteeseen. Hanna Kortti sanookin nyt vuonna 2018, että vaikka sketsihahmokilpailun painotus on kasvanut alkuvuosista, ovat sketsit, viikkokatsaus, Putous Junior sekä Tulikoe ja Näytön paikka yhä tärkeitä ohjelman osia.
Putouksen formaatti on myyty Kiinaan ja Viroon. Tuotantoyhtiön mukaan ostajia on kiinnostanut eniten se, miten improvisaatiota sisältävä ohjelma saadaan toimimaan suurelle yleisölle. Tämä vahvistaa teoriaani siitä, että haastavissa näyttelijän työllisissä osuuksissa piilee yksi menetysreseptin salaisista ainesosista.
Kun kerroin luokassa, että teen jutun Putouksesta ilmiönä, sain osakseni seuraavanlaisia kommentteja: “Jotain siellä on tehty brändäyksessä todella oikein, kun meidän lasten on pakko saada katsoa Putous joka lauantai ja hoilailla niitä sketsihahmojen juttuja” ja “Vittu, voiko ees olla ärsyttävämpää ohjelmaa ja bussipysäkkimainoksia?!” Moni varmasti muistaakin Aku Hirviniemen sketsihahmojen legendaarisia lausahduksia, kuten “Firman piikkiin!” tai “Suut makiaks koko Suomen kansalle!” Myös Riku Niemisen supersuositun Munamiehen “Pieni muna, iso sielu!”-sanonta ei vieläkään tunnu jääneen unholaan. Kuulin sen juuri vähän aikaa sitten päiväkoti-ikäisen suusta.
Ajattelin, etten kirjottaisi tähän juttuun yhtäkään hokemaa, mutta nehän istuivat tuohon nätisti. Itse en nimittäin vihaa niitä. Oikeastaan olen sketsihahmojen ystävä. Niitä on ollut hauska imitoida itse pilke silmäkulmassa ja olen ehdottomasti löytänyt läpi kausien taitavasti toteutettuja suosikkihahmoja. Ymmärrän kuitenkin, että ne eivät kaikkiin pure. Olen huomannut, että sketsihahmot ja niiden hokemat aiheuttavat ihmisissä niin myötähäpeää kuin ärsytystäkin. Hokemat taitavat kuitenkin olla yksi selkeä menestysreseptin salainen ainesosa: jos se ei vihastuta, ei se myöskään ihastuta. Tämä liittyy ehdottomasti Putouksen brändäykseen.
Kiti Kokkosen sketsihahmo Tanhupallo vaikuttaa yhdeltä tämän tuotantokauden ennakkosuosikeista.
Alle olen selvittänyt havaintojani ihmisten reaktioista Putoukseen liittyen. Koulukavereiden, perheen ja ystävien, puolituttujen ja satunnaisten henkilöiden keskuudessa Putous näytti jakavan todella paljon mielipiteitä. Jaoin havaintojeni perusteella suomalaiset viiteen Putous-tyyppiin:
- Näyttelijöiden arvostaja: “Ai kamala, milaiseen likoon nuo ihmiset itsensä laittavat! Kaikki kommenttiboksissa huutelijat voisivat itse mennä tuonne hyppimään ja katsoa miten onnistuu!!”
- Viihdeohjelman arvostaja: “Ei ole mitään parempaa kuin lauantai-saunan jälkeen katsottu Putous koko perheen voimin! Tanhupalloa äänestetty jo kolme kertaa!”
- Lapsi: ”APPAPPAP. Opettaja puhuu! Sillee niiku sillee!!”
- Asiallinen kriitikko: “Parissa ensimmäisessä kaudessa oli järkeä ja sittemmin meno äityi pelkäksi alapäähuumoriksi. Eihän tätä jaksa enää Erkkikään katsoa.”
- Asiaton kriitikko: “Vittu, mitä paskaa tuutataan ulos Suomen televisiosta. Missä on Bumtsi Bum ja Bjuströmin Marco?”
Hanna Kortti kertoi minulle, että Putousta katsovat lähtökohtaisesti paljon lapset ja heidän vanhempansa. Se herättää minussa kysymyksen ohjelman huumorin sisällöstä ja sävystä. Mielestäni sketseissä ja varsinkin improvisaatiossa näyttelijät käyttävät usein seksuaaliviritteistä huumoria, mikä on minun mielestäni hauskaa, mutta saattaa herättää lapsissa kysymyksiä. Myös jotkin sketsihahmot ovat pohjautuneet rivouksiin. Toisaalta lapsi todennäköisesti näkee ohjelman huumorissa aivan erilaisia asioita kuin paatuneet aikuiset. Siksi lopputulemani on, että tästä seikasta ei kannata turhaan huolestua.
Nykyisestä katsojaprofiilista Kortti kertoi, että Putousta katsovat hieman useammin naiset kuin miehet ja että katsojakunta on tuotantokaudesta toiseen hieman vanhentunut. Tähän vaikuttaa luonnollisesti koko television katselijoiden ikäluokan nousu keskimäärin 60 vuoteen. Putouksen keskivertokatsoja on kuitenkin vain 47-vuotias, joka viittaa mielestäni nimenomaan siihen, että ohjelma tavoittaa lapsiperheitä.
Brändäys lieneekin menestysreseptin viimeinen salainen ainesosa. Putousta on kautta aikain mainostettu mielestäni tyylikkäästi ja ohjelmalla on raikas ilme, joka toimii tänäkin päivänä. Formaatti ei ole onnistunut vanhentumaan, vaan viime vuonnakin Putous keräsi n. 1,5 miljoonaa katsojaa jaksoa kohden. Kuten kouluni luokassa kuulemani kommentti kuului: “jotain siellä on tehty todella oikein”.
Itse näytän vihreää valoa Putoukselle jatkossakin, mutta kuulun silti nimeämääni Putous-tyyppiin numero 4. Minulle Putous oli hieno ja aito sen alkutaipaleella. Saatoin silloin myös kuulua paremmin kohderyhmään ollessani 13-vuotias. Aktiivisena näyttelijäharrastajana pidän kuitenkin siitä, että Maikkarin lauantai-illan vaativimmalla ohjelmapaikalla nähdään ohjelma, jossa taitavat näyttelijät eläytyvät livenä hauskoihin tehtäviin. Minussa on siis myös Putous-tyyppiä numero 1.
Putouksen menestyksen resepti on mielestäni nyt selvitetty. Se kuuluu näin:
- Suuri yleisö saatiin kiinnostumaan improvisaatiosta ja näyttelijäntyöstä.
- Sketsihahmojen hokemien aktiivinen tuuttaaminen joka kanavasta sai levitettyä Putouksen kaikkialle. Ne ärsyttävät ja hymyilyttävät samanaikaisesti.
- Ohjelman ilme on hieno ja raikas. Sitä tähdittävät Suomen eturivin näyttelijät, jotka jaksavat kiinnostaa suomalaisia.
Kuvat: MTV Pressi
Lähteet: Hanna Kortti, MTV-tuottaja & Lotta Westerberg, Yellow Film&Tv-tuottaja
Putous MTV:llä lauantaisin klo 19:30-21.
