Lokakuussa elokuvamaailmaa ravisteli tuottaja Harvey Weinsteiniin suunnattu kohu, jonka mukaan mies olisi pitkän uransa aikana käyttänyt useita naisnäyttelijöitä seksuaalisesti hyväkseen. Näyttelijä Ashley Juddin kokemuksista alkanut kohu tarjosi foorumin aivan uudenlaiseen keskusteluun, jonka kaltaista Hollywoodissa ei julkisesti oltu koskaan käyty. Tekijä toisensa jälkeen nosti esiin uusia nimiä – pääasiassa miehiä – joiden toiminta historian saatossa on ollut vähintäänkin kyseenalaista. Weinstein irtisanoutui Weinstein Companysta ja hänen uransa on näillä näkymin ohi. Sitä saa mitä tilaa, voisi joku todeta.
Weinsteinin jälkeen otsikoihin ovat nousseet niin ohjaajalegenda Woody Allen, kuin yksi viimeisten vuosikymmenten suosituimmista näyttelijöistä, Oscar-palkittu Kevin Spacey. #metoo sai loppuvuodesta seurakseen #timesup -liikkeen Hollywoodin naisnäyttelijöiden toimesta ja lumipallo jatkoi kasvamistaan saavuttaen lopulta myös peräpohjolan ja Suomen. Ohjaajaa Lauri Törhösestä tuli ensimmäinen esiin nostettu suomalaisnimi ja viime viikolla Yleisradion toimittaja Sara Rigatelli asetti häpeäpaaluun yhden aikamme menestyneimmistä ohjaajista, Aku Louhimiehen.
”Vaikka Louhimies on asian useaan kertaan oikaissut ja pyytänyt toimintaansa anteeksi, ovat syytökset todella karua luettavaa.”
Rigatellin jutussa Pihla Viitalan, Pamela Tolan ja Matleena Kuusniemen kaltaiset eturivin naisnäyttelijät toivat Louhimiehestä esiin puolen, josta on tähän asti visusti vaiettu. Heidän mukaansa ohjaajan metodit ja tapa käsitellä näyttelijöitä on sadistinen ja ihmisyyttä alentava. Erään kertomuksen mukaan Louhimies olisi jopa itkettänyt lapsinäyttelijää kuvauspaikalla kertomalla tälle tämän vanhempien kuolleen. Vaikka Louhimies on asian useaan kertaan oikaissut ja pyytänyt toimintaansa anteeksi, ovat syytökset todella karua luettavaa.
Louhimiehen elokuvat tunnetaan karuudestaan ja inhorealismistaan. Ohjaaja on kuluneen viikon aikana useaan otteeseen nostanut esiin halunsa saada näyttelijöistä irti aidoimmat mahdolliset tunteet ja siksi toiminut niin kuin on toiminut. Vaikka Paha maa, Vuosaari, 8-pallo ja viimeisimpänä Tuntematon sotilas ovatkin sykähdyttävän komeita elokuvia, eivät julkisuudessa esitetyt metodit kuulu elokuva-alan työskentelytapoihin eivätkä ole valideja perusteita Louhimiehen toiminnalle. Tuntuu kuitenkin brutaalilta, että maamme mestariohjaajiin lukeutuvan Louhimiehen ura pannaan pakettiin näiden kokemusten takia.
”Juuri nyt olisi oiva aika tutustua mestariohjaajien tuotantoon uuden näkökulman turvin.”
#metoo ja #timesup ovat tärkeitä kampanjoita. On elintärkeää ravistella elokuva-alan valtapoliittisia rakenteita ja saada ihmiset ymmärtämään, milloin taiteellisen vapauden rajat on ylitetty ja miksi kovin miesvaltaisen alan tasa-arvo ei toteudu siten, kuin sen pitäisi 2010-luvulla toteutua. Kuitenkin se, että Woody Allenin, Roman Polanskin tai vaikkapa Aku Urban Louhimiehen kaltaisten tekijöiden elokuvia ja taidetta alettaisiin boikotoida miesten henkilökohtaisten toimintatapojen vuoksi, on naurettavaa. Juuri nyt olisi oiva aika tutustua mestariohjaajien tuotantoon uuden näkökulman turvin. Itse esimerkiksi kiinnostuin Woody Allenin tuotannosta aivan uudella tavalla ja otin tavoitteekseni kerätä miehen koko tuotannon elokuvahyllyyni. Tämänkaltainen reaktio olisi toivottavaa myös muiden elokuvafanien osalta boikotoinnin sijaan.
En henkilökohtaisesti ole mielestäni kokenut seksuaalista ahdistelua tai joutunut samalla tavoin nöyryytetyksi, kuin kokemuksensa julkisuuteen esittäneet henkilöt. En myöskään väitä ymmärtäväni, miltä näistä henkilöistä tuntuu, vaikka työskentelen itse miehenä naisvaltaisella alalla ja olen kohdannut ennakkoluuloja ja vähättelyä osaamiseni suhteen vain siksi, että olen mies. Sen kuitenkin ymmärrän, että tällaisen kohun jälkeen esimerkiksi Louhimiehen on todella hankalaa löytää tahoja ja tekijöitä, jotka suostuisivat hänen kanssaan enää yhteistyöhön. Tällaisten asioiden kohdalla sadistin, ihmishirviön tai minkä ikinä leima on niin merkitsevä, että Suomen kaltaisessa pienessä elokuvamaassa se tarkoittaa käytännössä uran päättymistä häpeän kera.
”Louhimiehen tapaus on oiva esimerkki siitä, kuinka miehet puolustelevat ja naiset osoittavat sormella.”
Aku Louhimies pyysi toimintaansa anteeksi ensin Ylen A-Studiossa viime maanantaina ja vielä uudestaan Jussi-gaalassa ottaessaan vastaan Yleisöjussia Tuntemattoman sotilaan tuottajana. Gaalan puheenvuoroissa korostettiin todella paljon dialogin merkitystä ja yhteistyötä alan epäkohtien oikaisemiseksi. Näyttelijä Eero Aho sekä muun muassa Jari Sarasvuo ovat julkisuudessa puolustaneet Louhimiestä ja todenneet hänen olevan oikeasti hyvä ihminen kohusta huolimatta. Kauniita sanoja, mutta ne tuskin Louhimiestä pelastavat. #metoo -kampanjointia on lisääntyvissä määrin leimannut naisten ja miesten voimakas vastakkainasettelu ja Louhimiehen tapaus on oiva esimerkki siitä, kuinka miehet puolustelevat ja naiset osoittavat sormella. Tämä tuskin on se suunta, mihin kampanjalla pyritään.
”Sukupuolten välinen jännite kasvaa liian suureksi. Tällöin joudutaan tilanteeseen, jossa naiset ovat yksi ryhmä ja miehet toinen.”
Kun kysyin Louhimiehen tapauksesta eräältä suomalaisen elokuvan veteraanilta, hän totesi asian olevan todella järkyttävä ja ettei parikymmentä vuotta sitten tällaisista asioista juuri puhuttu. Niistä ei kuulema välitetty. Nyt välitetään ja painotan edelleen sitä, että tämä on positiivinen asia. Se, että kampanjoinnilla ja esiintuloilla tehdään elokuva-alalla työskentelevistä miehistä pedofiileihin ja raiskaajiin verrattavia ihmishirviöitä, ei sen sijaan ole lainkaan positiivista. Kaikki kunnia rohkeille naisille, mutta allekirjoitan ruotsalaiskirjailija Lena Anderssonin HS Kulttuurin haastattelussa jakaman näkemyksen siitä, että #metoo on lähtenyt pahasti käsistä ja uhkana on, että sukupuolten välinen jännite kasvaa liian suureksi. Tällöin joudutaan tilanteeseen, jossa naiset ovat yksi ryhmä ja miehet toinen. Tällä tavoin ei pelasteta tasa-arvoa tai ratkota eriarvoisuuden ongelmia, tällä tavalla vain syvennetään sitä kuoppaa, jossa nyt seisomme.
Eräs ystäväni kommentoi Louhimiehen tapausta sosiaalisessa mediassa toteamalla, että Aki Kaurismäen koskaan tarvinnut nöyryyttää tai pahoinpidellä näyttelijöitään tehdäkseen mestariteoksia. Samassa julkaisussa mainittiin myös Risto Jarva, Matti Kassila, Valentin Vaala ja Pirjo Honkasalo. Toisaalta julkaisun herättämä keskustelu nosti hieman toisenlaisessa valossa jalustalle myös Charles Chaplinin, Stanley Kubrickin, Lars von Trierin ja Vittorio de Sican kaltaisia neroja. Kaikkiaan muutaman kommentin mittaisessa ketjussa mainittiin 22 elokuvantekijää, joiden toimintatavat ovat herättäneet kohua kautta elokuvan historian. Tähän otokseen vedoten totean, että kyseenalaisia metodeja on käytetty jo lähes sadan vuoden ajan ja se, ettei näistä asioista olisi aiemminkin puhuttu, on höpö höpöä.
”Ohjaajan tehtävä on luoda visio, mutta ilman näyttelijöitä se on yhtä tyhjän kanssa.”
#metoo sekä sen käynnistämä dialogi ja elokuva-alan työkulttuurin murros ovat tervetulleita ja upeita ilmiöitä. Elokuvafanina sitä vain toivoisi, että ihmiset pitäisivät mielessään myös itse elokuvat eivätkä tuomitsisi mestariteoksia tai tekijöiden neroutta ja ammattitaitoa näiden karmeiden syytösten vuoksi. Aku Louhimiehelle toivon, että mies saa asiansa järjestykseen, ja että ura jatkuisi terveempien, näyttelijöitä kunnioittavampien metodien voimin. Ohjaajan tehtävä on luoda visio, mutta ilman näyttelijöitä se on yhtä tyhjän kanssa.
