Suomalaisen hip hopin sanotaan voivan paremmin kuin koskaan. Tämä on totta ainakin taloudellisesti. Urbaania musiikkia kommentoivat nykyään avoimesti julkkikset ja kansanedustajat. Millä hinnalla hip hop ja rap ovat valloittaneet koko kansan radiokanavat?
Palataan ajassa taaksepäin 90-luvulle, jolloin hip hop ja rap symboloivat suurimmalle osalle suomalaisista MTV:lla pyörivää tummaihoisten musiikkia. Kuitenkin samanaikaisesti Suomessa alan edelläkävijät tekivät epätoivoisesti ruohojuuritason työtä, saavuttamatta suuren yleisön huomiota.
Muutos tapahtui vasta vuonna 1999, kun lavalle nousi rapduo Fintelligens. Duon takana seisovat Elastinen ja Iso H mursivat useita patoja genren saralla ja aloittivat suomirapin nousun kohti kirkkaampia parrasvaloja.
Samojen herrojen toimesta perustettiin Suomen merkittävin rap-musiikkiin keskittynyt levy-yhtiö Rähinä Records vuonna 2003. Voidaan sanoa, että suomalainen hip hop alkoi virallisesti nostaa päätään. Hip hop ja rap olivat hyvin uutta useille suomalaisille. Artistit tekivät musiikkia silkasta ilosta ilman suuria taustavoimia.
Kun 2000-luvun lopulla yhä useammat hip hop- ja rap -artistit löivät läpi, tavallistenkin ihmisten levyhyllyistä alkoi löytyä useita suomirap-levyjä. Samanaikaisesti vannoutuneet rap-diggarit seurasivat niin kutsuttuja underground-artisteja. Innokkaimmat kuuntelijat onnistuivat löytämään mieleistään materiaalia, johon suuri yleisö ei ollut vielä kajonnut.
Kasvava suosio alkoi kuitenkin muokkaamaan myös monien artistien tyyliä. 2010-luvulla huomattiin, että ”köykäisesti sanoitettu bilemusiikki” oli sitä, mikä vetosi suureen yleisöön. Uudet tulokkaat ja alan pioneerit myivät sielunsa rahalle. Siitä tuskin on turha heitä syytellä: kukapa ei haluaisi tehdä taloudellisesti kannattavaa musiikkia.
Ne tienraivaajat, jotka ennen rapin ja hip hopin suurinta suosiota ostivat levyjä ja levittivät sanaa kaduilla, tuskin suhtautuivat asiaan positiivisesti. Aivan kuin hip hopin todellinen sielu olisi myyty väärälle yleisölle. Yleisölle, joka ei osaa arvostaa musiikkityylin pohjimmaista luonnetta.
Urbaani musiikki huristelee tällä hetkellä vastaantulijoiden kaistalla. Vaikka niin sanottua todellistakin räppiä tehdään ja tuotetaan edelleen paljon, on popin ja hip-hopin välinen ero todellisuudessa hyvin häilyvä. Viimeisimpänä esimerkkinä Tähdet, tähdet -formaatissa esitetyissä ”hip hop” -kappaleista kahdella ei ollut mitään tekemistä alkuperäisen musiikkityylin kanssa.
Voidaan siis kysyä, onko suomalaisen hip hopin sielun hinta loppuunmyyty stadion.