Puusta laskeutumisestaan asti ihminen on etsinyt seuraa. Ajasta riippuen sen löytymisestä on huolehtinut biologia, rahantarve, suku tai jopa yksilö itse. Näistä viimeisin on ollut meidän kulttuurissamme jo pidempään vallalla oleva käytäntö, mutta liekö uusi aika jälleen alkamassa – näyttää nimittäin siltä, että olemme putoamassa takaisin tähän perinteiseen hakuprosessiin.
Ihminen ei uskalla kohdata vastakkaista sukupuolta, vaan ojentaa vastuun toiselle osapuolelle, joka myöskään ei uskalla kohdata vastakkaista sukupuolta.
Vanhempien lisäksi mediakin on ottanut pariutumismuodista hyödyn irti. Erilaisten ohjelmaformaattien avulla medialaitokset yrittävät auttaa yksinäisiä ihmisiä parisuhteen turvalliseen satamaan. Turvallisuudesta tietenkin voidaan olla montaa mieltä. Esimerkkeinä mainittakoon Ensitreffit alttarilla ja Maajussille morsian -sarjat. Ohjelmiin ilmoittautuneet tuntuvat olevan motivoituneempia julkisuudesta kuin rakkauden löytämisestä. Tässä tosin luontevasti yhdistyy kaksi asiaa: kaikkihan meistä tietävät, että julkkikset saavat naisia, joten yhdistetään julkisuus ja seuralaisen saanti.
Parinmuodostuksen ympärille on jo kehittynyt kannattava bisnes. Suoraan sanottuna sitä voitaisiin kehittää vielä eteenpäin.
Maajussille morsian -ohjelmassa erityisaseman saavat hakijoiden tilukset ja metsämaat. Niitä muistetaan näyttää. Järjestys on vain paikka paikoin väärä. Luonnollisempaa olisi esitellä ensiksi tilukset ja vasta sitten hakija. Ensitreffit alttarilla -ohjelman kulku on taas sujuvampaa. Kukaan ei kyseenalaista ratkaisuja. Suuren maailman professorit ja insinöörit ovat tehneet tuhansia tutkimuksia, tehneet päätöksensä ja näin löytäneet sen parhaan vaihtoehdon lemmenpuutoksista kärsivälle henkilölle. Jos kyseenalaistaa professorin lausunnon, voi pahimmassa tapauksessa saada hullun paperit kouraansa. Kyllä ne tietää!
Mikäli kehitys kulkee valitsemaansa suuntaan, niin aletaankohan kohta kehitellä perheenlisäykseen suuntaavaa tosi-tv-ohjelmaa?
Internetin ihmeellinen maailma on pullollaan tämäntyyppisiä opetusvideoita, mutta tutkinnon suorittaneet professorit eivät ole olleet läheskään kaikkien videoiden tekemisvaiheessa mukana.
Joukosta löytyy liioiteltua ja amatöörimäistä materiaalia, joita tavallisen ihmisen on vaikea erotella laadukkaista. Tällöin tarvitaan niin sanottua ”erotiikanlukutaitoa”. Hyvällä tuurilla tulevaisuudessa televisioruutuihin ajetaan tarkasti suunniteltua, asiantuntijoiden valvomaa sekä huolellisuuteen painottuvaa perheenlisäys-tositelevisio-ohjelmaa.
Kirjoittaja on Metropolian radio- ja tv-tuotannon opiskelija, joka aloittaa tällä parinmuodostuspaatoksellaan Katkenneet Kannanotot -pakinasarjan.
