Välillä havahdun todellisuuteen ajatuksista, joissa olen jo pelastanut päivän. Istun pellolla hikisenä ja hengästyneenä. Taustalla lentokone palaa, ja satojen ihmisten matkatavarat ovat muuttaneet pellon värikkääksi maalaukseksi. Ympärilläni ihmiset itkevät, huutavat tai etsivät rakkaitaan. Sateen ensimmäiset pisarat aloittavat sammutustyöt, kun minä katson tuhoa tyytyväinen virne kasvoillani. Kuulostaa elokuvakohtaukselta, ja kuka nyt ei olisi halunnut elää kohtausta elokuvasta. Epäonnekseni minä haluaisin …
