Asunnon löytäminen saattaa tuottaa ahdistusta. Vaatimukset uudelle asunnolle ovat usein korkeat eikä hakijan kriteereihin sopivia asuntoja välttämättä löydy montaa. Koti on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista, joten sen löytämistä malttaa odottaa.
22-vuotias Fanny Paananen etsii asuntoa itselleen. Oikeaa asuntoa, joka tuntuisi omalta kodilta.
Unelmakodin kriteerejä on monenlaisia. Mieluisan kodin löytymisestä voi kehkeytyä pitkä prosessi, sillä harva saa kaikki vaatimuksensa ja toiveensa täytettyä vieraillessaan lukuisissa asuntonäytöissä. Valintoja on tehtävä esimerkiksi siinä, haluaako halvan vai kätevällä sijainnilla olevan asunnon. Vaikka miellyttävä koti löytyisikin, voi kyseisellä asunnolla olla kilpailua. Ystävälliset sähköpostit vain singahtelevat vuokranantajan sähköpostiin, mutta vain yksi saa tilaisuuden muuttaa haluttuun kohteeseen.
Nuorten opiskelijoiden ja työssäkäyvien toiveet asunnosta eroavat toisistaan. Joillekin yksin asuminen on tärkeää eikä soluasuminen ole vaihtoehto. Asuminen tuntemattomien kanssa voi olla monelle oudokseltaan raskaampaa kuin tuttujen ystävien kanssa asuminen. Kuitenkin ajan kanssa myös tuntematon ihminenkin muuttuu varmasti tutuksi.
Lapsuudenkoti on monella ollut turvallinen ja lämmin, joten ei ihme, jos uuden kodin löytäminen on vaikeaa. Ihminen kuitenkin sopeutuu uuteen ajan kanssa. Kenties asunto ei tarkoitakaan automaattisesti kotia. Koti saattaa muodostua vasta sitten, kun jaloissa pyörii lapsia, lemmikkejä ja kumppani. Paananen kertookin haastattelussaan, että me itse muodostamme kodin, pikku hiljaa, omista tavaroista ja ihmisistä.
Kodin löytyminen vaatii kärsivällisyyttä. Onneksi kaikki etsimiseen nähty vaiva kääntyy varmasti jossain välissä kotiinpäin.
Oli vuodenaika mikä tahansa, niin sukellus on harrastus josta jää aina käteen jotain. Pääosin mahtavia kokemuksia, mutta joskus myös muutakin. Minulla kiinnostus tähän harrastukseen alkoi jo alle kouluikäisenä.
Kiinnostus lähti siitä, kun televisiosta tuli Jacques-Yves Cousteaun sukellussarjoja, joissa hänen ryhmänsä meni milloin mihinkin aarrehylkyyn trooppisessa ympäristössä. Kotikaupunkini Rauma ei trooppista ympäristöä ole tarjonnut juuri koskaan edes kesäisin, mutta merenrantaan oli kotoani lyhyt matka. Sen seurauksena päädyin aina tutkimaan läheistä Maanpäännokkaa jommankumman vanhemmista istuessa samalla rannalla vahdissa.
Ensimmäinen esine jonka löysin oli uistin, ja toinen oli myöhemmin löytämäni kummitätini korvakoru. Kokemäeltä Kauvatsanjoen pohjasta nostin varpaillani joskus kouluikäisenä täysinäisen, pienen Pommac-pullon, jonka join vielä kaiken lisäksi. Tuolloin lehdissä käytiin taistelua viinakaljaasi Jönköpingin lastista, ja itse päätin kokeilla, onko pimeän joen pohjasta löytyneen limonadipullon sisältö Jönköpingin lastin kanssa samalla tavalla yhä juomakelpoista. Ja olihan se.
”Taisi olla jo yläasteajat ja kesälomat, kun Maanpäännokasta löytyi ihan oikea aarre.”
Taisi olla jo yläasteajat ja kesälomat, kun Maanpäännokasta löytyi ihan oikea aarre. Sukelsin kaverini kanssa venelaiturin päästä pohjaan, ja eteemme osui urheilukassi. Palasimme pintaan, sillä kummankin tiedossa olivat tarinat kylmäksi pistetyistä, joiden jäännökset upotetaan laukuissa mereen. Mielenkiinto vei kuitenkin voiton mielikuvitukselta, ja tovin kuluttua kassi oli auki revittynä viereisellä aallonmurtajalla. Sisältö oli seuraavanlainen: kaksi rannekelloa, iso kasa kolikoita, metallinen rasia, kaksi taskulaskinta, sekä useita erilaisia avaimia. Loppupäätelmä oli se, että joku mökkirosvo oli joskus nakannut surkean saaliinsa laiturilta mereen.
Upotetusta urheilukassista löytyneet kolikot.
Päälle parikymppisenä menin vuosien mietinnän jälkeen silmäleikkaukseen, ja sitä varten säästämilläni rahoilla ostin myös laitesukellusvälineet. Ilmoittauduin vuoden 2013 kevään viimeiselle laitesukelluskurssille, joka oli iso askel ja etenkin iso juttu itselleni. Samana vuonna pääsin jo vanhempien sukeltajien mukana muutamille hylyille, ja siitä lähtien harrastus on vienyt miehen mennessään.
”Oma tavoitteeni sukellusharrastukselta on ollut se, että mitä mielenkiintoisempi lutakko, sen mielenkiintoisempi sukellus.”
Erilaisista kokemuksista riittäisi juttua, vaikka millä mitalla, tosin ne eivät edusta minkäänlaisia ammattilaisen näkökulmia. Oma tavoitteeni sukellusharrastukselta on ollut se, että mitä mielenkiintoisempi lutakko, sen mielenkiintoisempi sukellus. Yksi ajatukseni on muita hieman joskus mietityttänyt, eli se että en ole ollenkaan kiinnostunut sukeltamaan trooppisissa vesissä. Vain pimeät pohjoisen vedet kiinnostavat. Joskus vanhemmiten ehkä voi mielenikin muuttua asian suhteen.
Olisi rikos jättää mainitsematta se seikka, että Raumalla on olemassa eräs Suomen parhaimmista sukellusseuroista. Tämän seuran ja sen mukana tulleiden, hilpeiden sekä joskus sarkastisten sukeltajien kanssa olen päässyt näkemään juuri niitä maisemia, joista jo lapsena Cousteaun ohjelmaa katsellessani unelmoin.
Hyvässä seurassa – se on meidän raumalaisten sukeltajien motto.
Tässä se on – Epämukavuusalueen ensimmäinen videopodcast! Ohjelman mastermindit ja jumbofinalistit Syke ja Tummel ottavat yhteen tuomarin Joska Saarisen ja faktatsekkaaja Oona Saaren valvovan silmän alla. Mikä jouluinen taktiikka veisi Suomen futismaajoukkueen isoihin kisoihin, onko joulumuori pukkia tärkeämpi ja voiko satanisti pitää lupauksensa?
Syke ja Tummel isännöivät Epämukavuusalue-visailuohjelmaa, jossa vieraat viedään epämukavuuden, epätietoisuuden ja epäoleellisen pariin. Argumentit voittavat faktat ja äänenvoimakkuus peittää tyhmyyden.
Joonas Ylipiha ohjasi turvapaikanhakijoista kertovan lyhytdokumentin Kun maailma tuli kylään. Kun elokuva julkaistiin, vastaanottokeskuksesta otettiin yhteyttä.
Pienen Lappajärven kunnan asukkaat olivat järkyttyneitä. Joukko muukalaisia oli tulossa ja kaiken lisäksi valtaamassa Kylpylä Kivitipun – lappajärveläisille rakkaan paikan, kunnan sydämen.
Mitään ei ollut enää tehtävissä. Lokakuussa 2015 joukko lappajärveläisiä sytytti muistokynttilöitä Kivitipun edustalle. Kylpylä oli muuttumassa vastaanottokeskukseksi, maailma oli tulossa kylään reilun 3 000 asukkaan Lappajärvelle.
Asetelma kiehtoi naapurikunnasta Vimpelistä kotoisin olevaa Joonas Ylipihaa, joka aikoi tehdä aiheesta dokumentin koulukaverinsa Ville Syrjälän kanssa.
”Helsingissäkin saattaa nousta tuollaisista asioista porua, mutta kaikki ovat tottuneet muista kulttuureista tuleviin ihmisiin. Lappajärvellä siihen ei oltu totuttu. Se oli heille paljon valtavampi juttu kuin Helsingissä tai muissa isoissa kaupungeissa”, Joonas Ylipiha sanoo.
Tätä näkökulmaa Ylipiha ja Syrjälä halusivat tuoda esiin viime syksynä kuvatussa Kun maailma tuli kylään -lyhytdokumentissa.
Kaksikolla oli jonkinlainen ennakko-oletus siitä, mitä kulttuurien yhteentörmäyksestä voisi seurata, mutta kaikkien yllätykseksi suurin yhteentörmäys aiheutui jostain aivan muusta.
Dokumentti oli ehtinyt olla julki pari päivää viime talvena, kun elokuvan ohjannut Ylipiha ajoi autolla eräänä lauantai-iltana. Yhtäkkiä puhelin soi.
”Siinä vaiheessa se helvetti sitten repesi”, Ylipiha kertoo.
Linjan toisessa päässä raivottiin. Varsin yksipuolisessa keskustelussa Kivitipun vastaanottokeskuksen markkinointipäällikkö ilmoitti, että dokumentti olisi heti poistettava internetistä.
Elokuvan ohjannut Joonas Ylipiha. Kuva: Joska Saarinen
Hän perusteli vaatimuksensa puuttuneella kuvausluvalla, jota Ylipihalla ei tosiaan ollut. Eikä tarvinnutkaan, sillä dokumentti oli kuvattu julkisilla paikoilla. Vastaanottokeskuksen toimintaa elokuvassa ei käsitellä lainkaan, vaikka sitäkin kyllä harkittiin. Kuvauslupia ei Ylipihan mukaan useammasta pyynnöstä huolimatta herunut.
Aihe oli arka. Vastaanottokeskuksen johto vaati paikallisen Facebook-ryhmän ylläpitäjää poistamaan päivityksen, jossa oli linkki dokumenttiin. Ylläpitäjä totteli.
Ylipiha ei totellut, sillä hän koki toimineensa täysin oikein.
Ylipiha ja elokuvan tuottaja Metropolia ammattikorkeakoulusta päättivät ottaa yhteyttä Journalistiliiton lakimieheen, joka näytti dokumentille vihreää valoa. Vastaanottokeskuksella ei pitäisi olla mitään sanomista elokuvan julkaisuun tai sisältöön.
Valittaa voisivat korkeintaan turvapaikanhakijat, joiden kasvot dokumentissa näkyivät.
Helvetti ei revennyt siellä, missä Ylipiha olisi olettanut. Turvapaikanhakijat olivat tuohon aikaan valtakunnan puheenaihe numero yksi. Ylipiha oli varautunut paskamyrskyyn, mutta dokumentista ei tullut suoraa palautetta juuri lainkaan.
”Somesta seurasin, että yllättävän paljon sitä jaettiin positiivisessa hengessä. Siihen tyyliin, että ottakaa lappajärveläisistä mallia”, Ylipiha sanoo.
”On sieltä alueelta tullut sellaistakin palautetta, ettei dokumentti ole kaikkien ihmisten yhteinen näkemys. Mikä pitää tietenkin paikkaansa.”
Ylipihaa yllätti, että aihe suututti pahiten sen osapuolen, jota se vähiten kosketti – vastaanottokeskuksen johdon.
Kivitipusta ehdotettiin, että tehdään uusi elokuva, jossa he ovat mukana. Kun tähän ei suostuttu, eikä dokumenttia poistettu internetistä, vastaanottokeskus uhkaili oikeustoimilla. Vääntöä aiheesta käytiin viikkotolkulla, mutta lakitupaan asti osapuolet eivät päässeet.
”Loppujen lopuksi sieltä ei sitten enää kuulunut yhtään mitään. Se oli sellaista uhkailua”, Ylipiha sanoo.
Pahimmillakin myrskyillä on tapana tyyntyä. Tyynesti asiaa muistelee myös dokumentin ohjannut Joonas Ylipiha lähes vuotta myöhemmin, marraskuussa 2016.
Koko episodi kuvastaa hyvin tilannetta, jossa Suomi oli vain vuosi sitten. Turvapaikanhakijoiden määrä lähes kymmenkertaistui hetkessä, eikä siinä rytäkässä tiedetty, miten toimia. Vastaanottokeskuksia pystytettiin sellaisella kiireellä, ettei vakavilta ongelmilta vältytty, kuten muun muassa tästä Helsingin Sanomien jutustakäy hyvin ilmi.
Kivitipun johdon reaktio oli ymmärrettävä, joskin hieman yliampuva.
Tulenarassa tilanteessa ylimääräinen julkisuus saattoi vain vaikeuttaa vastaanottokeskuksen toimintaa.
Nyt mitään toimintaa ei ole. Pakolaiskriisin pahin vaihe on Suomessa ainakin toistaiseksi ohi, ja Kivitipun vastaanottokeskuksen toiminta lopetettiin viime elokuussa. Kylpylän eteen viedyt hautakynttilät taisivat olla ylireagointia.
Maailma kävi kylässä Lappajärvellä, ja kaikki sujui lopulta hyvin. Kokemuksesta voisi ammentaa oppia muuallekin.
”Toimme dokumentilla vähän sellaista valonpilkahdusta siihen tilanteeseen, että pienessäkin pitäjässä ihmiset voivat tulla toimeen keskenään. Eri kulttuurit kohtaavat, ja yhtäkkiä ihmiset rupeavat auttamaan toisiaan”, Ylipiha sanoo.
Scrollaa jutun alkuun ja katso Kun maailma tuli kylään -lyhytdokumentti.
Taajuuden uudessa Tarinankertojat-sarjassa esittelemme Metropolian opiskelijoiden dokumenttielokuvia ja niiden tekijöitä.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Lol, nyt kokataan! -vlogin päätösjaksossa Inkeri ja Vilma haluavat loihtia lautaselle jotain spesiaalia. Sopiva resepti löytyi Haasta Hans -ohjelmassa nähdystä kauppaneuvos Jethro Rostedtin jaksosta, jossa herra haastoi ammattilaisen omalla Merten herkut -pastallaan.
1. Sipulit ja valkosipulit hienonnetaan. Kuullotetaan ne kattilassa, lisätään vettä ja annetaan kiehua 10 min.
2. Samanaikaisesti pastavesi kiehumaan ja sinne pastat kypsentymään.
3. Töräytetään joukkoon 2 purkkia tonnikalapaloja. Öljy kaadetaan tietysti pois.
4. Maustetaan suolalla,valkopippurilla ja mustapippurilla.
5. Lisätään 2 purkkia creme fraichea. Nopea kiehautus.
6. Mukaan katkarapuja ja simpukoita, homma lämpimäksi ja se on siinä.
Lol, nyt kokataan! -vlogin pääkokki Inkeri yrittää tällä kertaa päihittää missifitnessmallijuontajaräppäritv-kokkipersoona Sara Chafakin munakoisorullareseptin. Siinä rytäkässä kielitaitokin katoaa, mutta katoavatko myös maagiset taidot keittiössä?
1. Viipaloi munakoiso pitkittäin ohuiksi viipaleissa. Itketä munakoisot.
2. Sivele munakoisosiivut oliiviöljyllä ja paista molemmin puolin kuumalla parilapannulla tai uunissa. Anna munakoisojen jäähtyä pari minuuttia.
3. Laita kunkin munakoisoviipaleen päälle siivu kinkkua ja juustoraastetta. Kääri rullalle ja sulje rullat tikulla.
4. Koristele ruohosipulilla tai muilla yrteillä.
1. Toimi samoin kuin Chafakin rullissa, mutta täytettyäsi munakoisoviipaleet käytä rullat 200 asteisessa uunissa noin 10-15 minuuttia. Tarjoile lämpimänä.
Alkuperäinen reseptijulkaistu Sara Chafakin Suolasta sahramiin -kokkiohjelmassa.
Lol, nyt kokataan! on Taajuudessa kahden viikon välein ilmestyvä kokkausvlogi. Sarjan edellisiä jaksoja löytyy täältä.
Lol, nyt kokataan! -vlogin kuudennessa osassa Chef Inkeri ja apukokki Vilma ottavat haasteekseen supisuomalaisen perinneruuan ja Lähi-idän herkun yhdistämisen. Lopputuloksena syntyvät maukkaat hernekeitto-falafelpihvit Fingerporin tapaan.
1. Silppua sipuli ja paista se kypsäksi
2. Sekoita hernekeitto, kananmuna, korppujauho, paistettu sipuli ja mausteet taikinaksi
3. Muotoile kosteilla käsillä taikinapalloja
4. Kuumenna öljy ja friteeraa taikinapalloja noin minuutti kullanruskeiksi
5. Tai sitten voit unohtaa tämän reseptin ja tehdä niin kuin Inkeri videolla.
Tällä kertaa Lol nyt kokataan! -ruokavlogi käy kasvisruokareseptin kimppuun. Lautasillenne tarjoillaan Mikko Kuustosen nimeä kantava tomaattikeitto.
Simppeli ruoka vaati kokeilta kuitenkin kärsivällisyyttä ja hitusen taitojakin, kun pääraaka-aineena oli tuoreet tomaatit tölkkitavaran sijaan. Mitä on kalttaus ja kuinka Inkeri the Chef siinä onnistui? Tämä on pakko nähdä!
MIKKO KUUSTOSEN TOMAATTISOPPA
1 kg tomaatteja 1 litra vettä 1/2 kesäkurpitsaa 1/2 varsiselleriä 1–2 sipulia 2 tl tuoretta inkivääriä 2 tl fenkolin tai kuminan siemeniä mustapippuria 1 rkl tulista currytahnaa 1 tl suolaa 1 1/2 dl ranskankermaa tai 100g sulatejuustoa persiljaa
Ohjeet:
1. Kalttaa tomaatit kiehuvassa vedessä.
2. Keitä kaltattuja tomaatteja ja lohkottuja vihanneksia noin 10 minuuttia.
3. Paahda fenkolin siemeniä noin 30 sekunnin ajan kuumalla kuivalla pannulla.
4. Soseuta keitetyt kasvikset sauvasekoittimella. Lisää mausteet ja paahdetut siemenet.
5. Hauduta miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia.
6. Tarkista suola, halutessasi voit lisätä ranskankermaa tai sulatejuustoa.
Reseptin alkuperä ei ole tiedossa. Se on julkaistu muun muassa täällä.
Taas on aika kokata! Taajuuden ruokavlogi Lol, nyt kokataan! valaisee neljännessä jaksossaan Vappu Pimiän porkkanamuffinien salat.
Pimiän porkkanamuffinien simppeli ja maukas resepti on Chef Inkerin ja apukokki Vilman mieleen. Nähtäväksi jääkin, ehtivätkö kokit syödä koko muffinitaikinan ennen kuin se päätyy uuniin.
Lol, nyt kokataan! -vlogin kolmannessa osassa ollaan juustoisissa tunnelmissa. Tällä kertaa Inkerin kokkaustaidot joutuvat koetukselle legendaarisen jääkiekkoilijan Teemu Selänteen juustomunakkaan kanssa.
Aamiaisruoka on Lol, nyt kokataan! -tiimin sydäntä lähellä, joten tämä rasvainen, suolainen ja munainen resepti sopi paremmin kuin hyvin tähän maaliskuiseen maanantaiaamuun. Tätä saa kokeilla kotona! Seuraamme mielellämme kokkailujanne somessa hashtagilla #lolnytkokataan.
TEUKAN JUUSTOMUNAKAS
5 kananmunaa
1 dl kermaa
50g kermajuustoa
suolaa
mustapippuria
voita
1. Riko munat ja sekoita joukkoon kerma
2. Mausta suolalla ja pippurilla
3. Kuumenna pannulla nokare voita ja lisää munakasmassa pannulle
4. Lisää lopuksi juusto ja käännä munakas pannulla puoliksi
Resepti on julkaistu alunperin Hokikokit-keittokirjassa (Pekka Terävä, Keijo Leppänen 2013)
Cookie Consent
We use cookies to improve your experience on our site. By using our site, you consent to cookies.
Registers a unique ID on mobile devices to enable tracking based on geographical GPS location.
1 day
VISITOR_INFO1_LIVE
Tries to estimate the users' bandwidth on pages with integrated YouTube videos. Also used for marketing
179 days
PREF
This cookie stores your preferences and other information, in particular preferred language, how many search results you wish to be shown on your page, and whether or not you wish to have Google’s SafeSearch filter turned on.
10 years from set/ update
YSC
Registers a unique ID to keep statistics of what videos from YouTube the user has seen.
Session
DEVICE_INFO
Used to detect if the visitor has accepted the marketing category in the cookie banner. This cookie is necessary for GDPR-compliance of the website.
179 days
LOGIN_INFO
This cookie is used to play YouTube videos embedded on the website.
Upotetusta urheilukassista löytyneet kolikot.
