Ronald McDonaldina esitelty pellepukuun pukeutunut henkilö on toiminut kautta McDonald’sin historian symbolisen hahmona. Ronaldin tarina juontaa juurensa 1960-luvun alkuun, jolloin washingtonilaisella televisiokanavalla toiminut säämies, Willard Scott, sai lisätyön esiintyä Bozo-klovnina lastenohjelmassa.
Ronald tunnetaan myös Aasiassa. Kuva: Niko Jekkonen
McDonald’s in johtoportaikko havaitsi Scottin näyttelijänlahjat ja pian Bozo pääsi McDonaldsin mainoskampanjaan. Televisiokanava päätti lopettaa Bozon lastenohjelman, joka samalla vaikutti McDonaldsin kampanjaan. Hampurilaisketju ei jäänyt toimettomaksi. Pian Scottin luoma hahmo otettiin McDonaldsin symboliseksi hahmoksi ja nimettiin Ronald McDonaldiksi.
Ronaldin ensimmäinen läpimurto tapahtui syyskuussa 1963 aiheuttaen ruuhkaa liikenteessä aina, kun hahmo ilmestyi televisiossa mainostamassa McDonaldsia. Toinen käännekohta tapahtui vuonna 1965, kun Scott sai potkut pellen roolista lihottuaan ylipainoiseksi. Häntä ei nähty sopivana esimerkkihahmona hampurilaisketjulle ja tilalle palkattiin Coco-klovni, joka oli jo ehtinyt luomaan maailmanlaajuista uraa.
Henkilön vaihtaminen ei vaikuttanut ainakaan negatiivisesti hahmon suosioon; vuonna 1966 Ronald McDonald oli tunnetumpi hahmo kuin Lassie. Se kilpaili julkisuudessa jopa Joulupukin kanssa.
Vuonna 1969 Ronald tuli tutuksi koko maailmalle – tai ainakin maihin joissa hampurilaisketju tällöin toimi. Ronald muuttui pian lempeästä pellestä markkinamieheksi. Hän toimikin esikuvana 1900-luvun amerikkalaisena unelmana kapitalismin kantilta.
Vastikään McDonald’s marssitti estradille punaisessa rusetissa ja bleiserissä, keltaisessa liivissä sekä kammatuissa hiuksissa keikistelevän version Ronaldista. Vaikka klovnia tavataankin nykyään yhä harvemmin McDonald’sin mainoksissa, on markkinoinnissa silti onnistuttu vuosien kuluessa. Nykyisin McDonald’silla on 18,700 ravintolaa ympäri maailman ja se ruokkii päivittäin keskimäärin 33 miljoonaa suuta. Paikallisesta hampurilaisketjusta tuli maailmanlaajuinen ilmiö, jonka asema on otettu huomioon taantumissa, yhteiskuntaluokissa ja jopa sukupuolitutkimuksissa. Vaikka ketju nähdään kapitalismin perikuvana, on sen todettu edustavan yhteiskunnalle postmodernia sosialismia, sillä McDonald’sin kävijäkunta ei kohdistu vain yhteen ihmisryhmään. McDonald’sin markkinointihenkilökunta näki potentiaalin aloittaessaan yhteistyön Scottin kanssa. Ja yhteistyö kannatti. Mutta miten jatkui Scottin tarina?
Lähteet:
The Sign of the Burger: McDonald´s and the Culture of Power. Joe L. Kincheloe.
Resisting MacDonaldization. Barry Smart.
