Kierrätys ja kestävä kehitys ovat 2000-luvun aikana olleet jatkuvasti esillä medioissa. Yhteiskuntamme pyrkii median avulla kasvattamaan nuorista ja aikuisista ympäristöystävällistä kansaa ja on siinä osittain onnistunutkin; Tilastokeskuksen mukaan kotitalouksien jätteiden kierrättäminen on lisääntynyt huomattavasti vuodesta 2006 vuoteen 2012. Hienoa Suomen kansa, kierrättämällä maailma pelastuu.
Kysymys kuuluu: voiko kaikkea kierrättää? Kierrätysintoisena kansana olemme ottaneet kierrätyskulttuurin osaksi arkeamme, ja yllättävää kyllä, tässäkin asiassa voi mennä liian pitkälle. Media on tukenut kestävän kehityksen ajatusmallia eri keinoin, mutta eräillä toimittajilla on tainnut mennä ekologisuuden puurot ja vellit sekaisin.
Elämme nopean journalismin kulta-aikaa, jolloin mediatalot eivät kilpaile ainoastaan laadusta, vaan myös nopeudesta. Toimittajat juoksevat hiki hatussa lööppien perässä ja vilkuilevat jatkuvasti ympärilleen peläten, että kilpaileva toimitus saa julkaistua päivän otsikon ennen heitä. Tämä on johtanut nämä median kulmakivet, itseään journalisteiksikin kutsuvat tekijät, harrastamaan kierrätystä myös siellä, missä se ei ole hyväksi: mediassa.
Osasyyllinen tähän lieveilmiöön lienee sosiaalinen media, mutta minä puolestani epäilen syylliseksi liiallisuuksiin paisunutta kierrätysintoa.
Internet yhdistettynä kierrätystrendiin luo kiireiselle toimittajalle mahdollisuuden upottautua somen tarjoamaan tietovirtaan ja kopioida aiheet juttuunsa sieltä.
Vielä pidemmälle vietynä kierrätysintoinen toimittaja kopioi kilpailevan toimituksen jutun itselleen ja muokkaa siitä jutun omiin nimiinsä. Pahimmillaan olen nähnyt toimittajan kierrättävän omia juttujaan: ensiksi juttu julkaistaan lehdessä ja myöhemmin seuraavan deadlinen lähestyessä juttu julkaistaan jälleen pienen muokkauksen jälkeen jossakin lehdessä tai verkkojulkaisussa. Näin jo kerran julkaistu uutinen tai artikkeli päätyy osaksi medioiden tuhoisaa kierrätyskierrettä.
Ihmettelenpä vain: minne katosivat kestävän kehityksen kannattajat? Vaikka luetut lehdet päätyvätkin lopulta kierrätykseen ja uusiokäyttöön, toimittajat tehkööt työnsä ja jättäköön kierrätetyt aiheet pois lehtien sisällöistä. Jätetään kierrätys lukijoille ja luodaan lehtiin ja muihin medioihin kestävää journalismia.
