Onnellisen elämän tae on itsetuntemus, painottaa tomerasti Vieno Puustjärvi, ammattikirologi. Kirologia kuulostaa ehkä monien korvaan monimutkaiselta lääketieteelliseltä termiltä, mutta kyseessä on jotain paljon henkisempää. “Mä näen heti sinusta, että sä luulet, että tämä on jotain humpuukia”, Vieno sanoo minulle pieni pilke silmäkulmassaan. Jäin kiinni.
Kirologia on vuosituhansia vanha universaalinen koodijärjestelmä ihmisen persoonallisuuten ja elämänsuuntaan. Tämä koodijärjestelmä löytyy meistä jokaisesta, nimittäin käsistä. Vieno Puustjärvi on kädestälukija. Hän painottaa napakasti, ettei ole mikään ennustaja eikä povari. Hänen vastaanotolleen on turha mennä kyselemään tulevista poikaystävistä, lapsien lukumääristä tai lottovoitoista. Kädet eivät kerro tulevaisuutta, vaan pikemminkin niiden kautta voimme saada tietoa itsestämme. Kädet ovat jonkinlainen kartta sielunelämäämme. “Kädet eivät anna faktaa, vaan suuntaviivoja”, Puustjärvi selittää painokkaasti.
Luulin, että kädestälukeminen on pelkkien kämmenen viivojen tulkitsemista. Vieno korjaa nopeasti virheellisen käsitykseni. Kirologi nimittäin tarkastelee käden muotoa, ihon pintaa, ihon elastisuutta, käden väriä ja sormien joustavuutta.
Leveä käsi on tuottava. Pitkä- ja kapeakätiset ovat taas psyykkisesti horjuvampia. Olennaista on se, minkälaisessa kädessä viivat ovat.
“Vasen käsi on se potentiaali, jonka kanssa ihminen on syntynyt. Se on meidän karman, meidän sielun käsi. Se näyttää, millaisia me olemme ennen kuin ympäristö, esimerkiksi meidän vanhemmat, pääsevät muuttamaan meitä. Joskus ihminen muuttuu siksi, että on pakko. Joskus se on oman valinnan tulosta. Oikeassa kädessä nähdään sitten, miten ihminen on muuttunut, ja onko muuttunut lainkaan”, Vieno selittää. Hän pyytää minua kokeilemaan hän kämmentään. Hänen kätensä tuntuvat kimmoisilta kuin nuorella vahvalla ja terveellä tytöllä. “Elastinen eikö olekin?” hän kysyy. Nyökkään. Elastisuus kertoo, että ihminen on balanssissa. Hän lepää tarpeeksi työn ohella. Kovat kädet taas ovat “hulluilla suorittajilla, jotka miettii et miten jonkun homman vois tehä paremmin ja tehokkaamin ja se menee sitten yli. Se on sitä burn outin porukkaa”.
Sitten pääsemme niihin viivoihin. Ei riitä, että kirologi osaa tulkita käden viivoja teknillisesti, Vieno huomauttaa. “Se on tieteen, taiteen, intuition, elämänkatsomuksen ja elämänkokemuksen tulosta”, hän sanoo. Sydämenviiva näyttää sen asteen, millä tunteet ovat läsnä ihmisessä. Sydämenviiva kertoo, hallitsevatko ihmistä tunteet vai järki. Sydämenviiva voi kaartua ylöspäin, jolloin se kertoo ulospäinsuuntautuneeasta fyysisestä tunne-elämästä. Suora viiva on viileä, vastaanottava ja harkitseva. Alaspäin kaartuva sydämen viiva paljastaa, että ihmisellä on sisäänpäin kääntynyt tunne-elämä. Jos viivoja on paljon, kertoo se ihmisen taipuvaisuudesta herkkyyteen. Kohtalon viiva taas näyttää, missä määrin ihminen on löytänyt oman paikkansa elämässä ja kuinka paljon hän saa tyydytystä siitä, miten hän elää.
”Jos kohtalon viiva on vahva, ihminenkin on”, Vieno selittää.
Pääni on tässä vaiheessa aivan sekaisin viivoista, elastisuudesta ja muodoista, mikä nyt kertoi mistäkin. Vieno katsoo minuun. Taisin taas jäädä kiinni. Yritin peittää tietämättömyyttäni, turhaan. Tämä nainen lukee minua kuin avointa kirjaa. Uskomatonta. Vieno antaa minulle käytännön esimerkin, joka saa minut tajuamaan paremmin, mistä tässä on kyse: “No nyt jos meil on pehmeäkätinen nainen, jolla on paljon viivoja. Sillä on mies, jolla on ihan kivikova käsi ja muutama hassu viiva. En jaksa uskoo, et siitä tulee kauheen hyvää. Sen miehen mielestä se vaimo on täysin kahjo, koska se reagoi, on huolissaan, on hermostunu. Ja sitten tää pitää kaikki tunteet sisällään tää mies.” Hän jatkaa: “Nyt meil on se vastapuoli. Sil on neliömäiset kädet, jäykät sormet, vähän viivoja, käsi on kova. Se on tyypillinen suomalainen mies. Ei puhu eikä pussaa eikä ilmaise itseään, ei tuo koskaan esiin sisäisiä tunteitaan. Vaimolla on joustavat kädet, paljon viivoja, pehmeä ihonpinta ja se haluais koko ajan älyllisesti keskustella. Se haluais kynttilänvaloo, romantiikkaa, sateenkaria ja silitystä.” En voi muuta kuin todeta, että kirologian maailma on vähintäänkin kiehtova.
Vieno löysi kirologian jouduttuaan läpikäymään rankkoja elämänvaiheita 45-vuotiaana. Lama toi mukanaan taloudelliset murheet, ja parisuhde päättyi. Vieno joutui kohtaamaan suuren määrän negatiivisia asioita. Hän sanoo, että ihminen myrkyttää itsensä, jos jää vellomaan pettymyksiin ja negatiivisiin tunteisiin ja ajatuksiin.
Vieno törmäsi sattumalta kirologian kurssi-ilmoitukseen ja päätti osallistua, sillä hän halusi tietää, miksi hän joutui kohtaamaan kaikki ne vaikeudet. Hän halusi tietää, oliko hyvä ihminen. Hän ei ajatellut silloin, että kurssi tuottaisi hänelle uuden ammatin. Vieno osallistui kurssille lähinnä ymmärtääkseen, mitä ympärillä tapahtuu. Opettaja kehui Vienoa ilmiömäiseksi. Siitä kaikki alkoi.
“Mä en ole luovuttaja. Mulla on vahva marssi. Ja se tarkottaa, et ihminen kulkee sitä tietä eteenpäin mitä hän itse haluaa riippumatta mistään esteestä mitä hänen tielleen tulee, mutta rehellisesti”, Vieno sanoo silmät loistaen päämäärätietoisuutta ja itsevarmuutta.
Hän jatkaa: “Ihmiset luulee aina et onni on jotain joka tulee. Joku tuo sen. Et ku mä saan paremman auton ni mä oon onnellinen tai ku mä saan paremman miehen tai mä saan lapsen. Kuka niinku mistäkin. Mut se onni on ihan jotain muuta.”
Lopuksi Vieno avaa kämmeneni. “Sinun rakkauselämä on ihan persiistä”, hän naurahtaa. “Olet selvästi rationaalinen ihminen. Et halua alistua kotona tai työelämässä”, hän kiteyttää. Olen hämilläni. Minä kun olen pitänyt itseäni aina enemmän tunneihmisenä. Vieno näkee taas hämmennykseni. “Tule uudestaan, niin katsotaan käsiäsi ajalla”, hän sanoo hymyillen lempeästi.
