Levykeräilijöille löytyy maailmalta lukuisia eri alan lehtiä, liikkeitä ja messuja. Ville Yliluoma on 36-vuotias levykeräilijä. Hän ei ole yksin: keräily tuntuu olevan etenkin miesten keskuudessa varsin yleistä. Lue ja kuuntele Villen haastattelu.
Villen kokoelmista löytyy 2200 vinyyliä ja 900 cd:tä.
Etenkin vinyylien suosio on keräilijöiden keskuudessa kestänyt läpi formaattimuutosten, eikä suosiolle näy loppua: 2010-luvun aikana ovat vinyylien myyntilukemat saaneet suurta noususuhdannetta. Mistä vietti etenkin vinyylien keräilyä kohtaan oikein kumpuaa?
Milloin aloitit keräilyn?
Olen keräillyt pienestä pitäen. Isä kuunteli paljon levyjä ja innostuin sitä kautta hankkimaan niitä myös itselleni. Tuttavaperheellä oli noin 5000 levyn kokoelma ja se teki nuoreen pojankloppiin aikoinaan melkoisen vaikutuksen: saatoin istuskella pitkiä aikoja lattialla levyjä pläräillen ja kappaleita nauttien kuulokkeet päässä.
Mikä oli ensimmäinen levysi?
Michael Jacksonin ”Thriller”. Kiinnostus oli noihin aikoihin kuitenkin enemmän hevimusiikin puolella, joten seuraavat levyt olivatkin pääasiassa kaikkia raskaan musiikin 80-luvun klassikoita kuten KISS ja W.A.S.P.
Millaista keräily oli nuorena?
Luokalla oli paljon muitakin levyistä innostuneita ja homma toimi pääasiassa hitaasti lainailemalla ja vaihtelemalla. Vasta myöhemmin ensimmäisen työpaikan ja palkan myötä alkoi suurempi haaliminen – tosin palkasta menee edelleen melko suuri osa keräilyyn.
Kuinka monta levyä omistat?
Vinyylejä löytyy 2200 ja cd:itä 900. Tila rupeaa loppumaan kesken! Pieni osa levyistä on jo muuttanut tästä johtuen kellariin. Isompi kämppä olisi siis varsin hieno juttu!
Millaista musiikkia kokoelmastasi löytyy?
Muutama vuosi sitten innostuin oikein kunnolla jazzista ja tulinkin innonpuuskissa hankkineeksi noin 200 vinyyliä. Sen ohella löytyy myös paljon soulia, funkkia, indie-musiikkia ja sitten ’pari riviä’ kaikkea erittäin marginaalista tavaraa. Laidasta laitaan, siis.
Mistä ostat musiikkia?
Nykyään olen palannut taas juurilleni, eli enimmäkseen ihan perinteisistä Helsingin levykaupoista. Tykkään tukea kyseistä bisnestä. Aikaisemmin tuli ostettua enemmän esimerkiksi eBay:sta ja Discogs:sta. Ne levyt, joita on todella vaikeaa saada, hankin silti edelleen netin kautta.
Ville epäilee, että hamsteriluonne on sukuvika.
Löytyykö sinulta samoja levyjä eri painoksina?
Löytyy toki. Joitakin hyviä levyjä löytyy useana eri formaattina, painoksena tai eri maiden versioina. Nykyään olen kuitenkin päässyt sellaisesta haalimisesta hieman yli ja yksi formaatti per julkaisu riittää hyvin.
Oletko joutunut myymään levyjä kokoelmastasi?
Jonkin verran. Olen käynyt mm. levymessuilla myymässä joitakin pois – tosin messuilta tulee usein takaisin isomman levykasan kanssa takaisin, kuin millä sinne lähti. Olen myös vaihdellut levyjä ystävien ja muiden keräilijöiden kesken.
Miksi suosit vinyyliä?
Se lienee veressä. Vinyyli on aina niin fyysinen kokemus: levyn pyörimään laittaminen ja neulan asettaminen paikoilleen luo heti tunnelmaa ja vaatii keskittymään. Vinyyliltä tulee aina kuunneltua vähintään se yksi puoli, kun taas digitaalisesta musiikkikirjastosta kuuntelu menee helposti kappaleesta toiseen hyppimiseksi. Suurin syy lienee silti muistot. Kun levy soi taustalla ja hypistelen kansitaiteita käsissäni, tuntee itsensä jälleen kuin pikkupojaksi! Teknisesti vinyylit myös usein kuulostavat niin paljon paremmilta, riippuen tietenkin tekotavasta – eli miten ääni on kompressoitu ja prässätty vinyylille. Nuo klassiset 45 rpm-sinkut ovat edelleen parasta ikinä: mikään ei kuulosta paremmalta!
Tuntuuko ikinä siltä että keräily olisi karannut käsistä?
Ehdottomasti. Jossain vaiheessa posti toi monta pakettia viikossa, nykyään onnistun pitämään sen onneksi noin yhdessä paketissa. Eivät sentään ihan kaikki rahat mene enää tähän harrastukseen.
Mikä on arvokkain levysi?
Se lienee Stereolab-nimisen yhtyeen harvinanen julkaisu, jota tehtiin ainoastaan 100 kappaleen painos. Mukana oli myös saksalainen taiteilija kansitaiteiden parissa. Sen arvo lienee jossain 500£ paikkeilla. Vaikeahan noiden arvoa on periaatteessa laskea, koska en ole siltä kannalta niitä ikinä haalinut. Eivät ole ikään kuin ’rahana pankissa’ tulevaisuutta ajatellen. Joskus sitten kun aika koittaa ja joku nuo perii kummastellen, että mitäs nämä ovat. Päätyvät kuitenkin vain kirpparille ja se oli sitten siinä, haha!
Jos et keräisi vinyyleitä, niin keräisitkö jotain muuta?
No nyt kun kysyt, niin onhan tuo keräily aina ollut jotenkin veressä. Ennen se oli perhosten tai pullonkorkkien haalimista. Toinen veljeni on myös edelleen ahkera lätkäkorttien kerääjä. Kai meissä on jokin hamsteriluonne, joka vain haalii mieluisaa tavaraa!
Kuuntele Villen haastattelu:
[soundcloud]https://soundcloud.com/lauri-kukko/levykerailija-ville-yliluoma[/soundcloud]
