Matka Tallinnaan kestää laivasta riippuen kahdesta kolmeen tuntia. Yleensä Tallinnassa ollaan krapulassa ja/tai ostamassa viinaa. Päiväreissulla ehtii Superalkon lisäksi juuri vanhaankaupunkiin tai Viru-keskukseen, ennen kun levinnyttä kaljakärryä pitääkin jo olla teippailemassa kasaan terminaalissa.
Eestiin muuttaminen oli edellä kuvaillun asetelman valossa koko lailla hämmentävää. Ensimmäisen viikon ajan löysin itseni jatkuvasti ihmettelemästä, enkö tosiaan vieläkään lähde takaisin satamaan. Viinaturismi on ainakin omissa ajatuksissani asettanut Tallinnan päälle nihkeän filtterin, en koskaan aikaisemmin ole tajunnut kaupungin todellista potentiaalia. Eestiläisyys on tätä ennen edustanut minulle lähinnä laivoilla pendelöiviä vuokrafirmalaisia, sekundatupakkaa ja suomalaiseen korvaan härskiltä kuulostavia sanoja. Muutamassa viikossa tilalle ovat tulleet kaikkialla jatkuvasti soiva eurodance, moderni digiyhteiskunta, toimiva yliopisto ja loputtoman kaunis kaupunki
Jos hymyä säästämällä voisi tienata rahaa, monet eestiläiset kylpisivät euroissa.
Oma lukunsa ovat eestiläiset. Olkoonkin, että täällä tehtiin vallankumous laulamalla – sama sanan säilä ei selvästi ulotu asiakaspalvelu- ja vuorovaikutustaitoihin. Suomalainen, verraten minimalistinen, small talk -kulttuuri tuntuu täällä suorastaan amerikkalaisen lämpimältä.
Odotin eilen kuntosalin edessä bodybuilding-tuntiamme alkavaksi, kun koulun toimistosta tultiin ilmoittamaan opettajan sairastuneen. Kerroin sen paikalle saapuneelle eestiläispojalle, joka käveli pysähtymättä ohitseni ja totesi vain tympeästi jo kuulleensa asiasta. Kampaamoon mennessäni painelin vastaanottoon, kerroin nimeni ja ilmoitin varanneeni ajan neljäksi. Tietokoneen ruudusta nosti katseensa huoliteltu nuori nainen, joka kohotti toista kulmaansa ja kysyi ”And?” Ruokalassa taas odotin automaatin valmistavan kahviani. Takanani jonotti nainen, jolle hiljaisuutta täyttääkseni totesin koneen olevan hidas. Vastaukseksi sain tyhjän katseen.
Niin, ja kyllä. Yliopiston kurssitarjontaan tosiaan kuuluu bodybuilding. Kuin myös trampoliini- ja akrobatiatunnit.
Edellä mainittujen kaltaiset asiat alleviivaavat hyvin sitä fiilistä, mikä minulle on ehtinyt muutamassa viikossa Eestistä muodostua. Täällä kaikki on mahdollista, ja erikoiset asiat yllättävissäkin paikoissa tavallisia. Nigerialainen erasmus-opiskelija totesi, että Estonia is like a combination of this and that. Sen paremmin asiaa ei oikein voisi sanoa.
Kirjoittaja on Virossa vaihdossa oleva radio- ja tv-tuotannon opiskelija, joka pitää enemmän suomalaisesta kuin virolaisesta majoneesista. Inkerin 84 km -kolumnia saadaan seurata Taajuudesta tämän syksyn ajan. Teretulemast lugema!
