Maailman tunnetuimpiin valokuvaajiin kuuluva ranskalainen Henri Cartier-Bresson ei ole vaikuttanut maan kamaralla enää vuosikymmeneen, mutta hänen valokuvansa puhuttelevat yhä. Vastikään Ateneumissa avautunutta näyttelyä on tituleerattu yhdeksi vuoden suurimmista tapauksista Suomen taidekentällä.
FRANCE. Sunday on the banks of the River Seine. 1938. © Henri Cartier-Bresson / Magnum Photos
Henri Cartier-Bresson ansaitsi valokuvaajan kannuksensa monestakin eri syystä, joskin kuvajournalismin henkilöitymäksi noussut Cartier-Bresson mielsi itsensä enemmän taiteilijaksi kuin kuvajournalistiksi. Hänen meriitteihinsä lukeutuu esimerkiksi maineikas Magnum Photos -valokuvatoimisto, sillä Cartier-Bresson oli yksi sen perustajajäsenistä muun muassa Ropert Capan ja David Seymourin ohella.
Monet saattavat tuntea Cartier-Bressonin hänen mukaansa lanseeratusta ratkaisevan hetken käsitteestä.
Cartier-Bresson työskenteli siten, että sommitteli haluamansa rajauksen hyvissä ajoin valmiiksi ja jäi sitten odottamaan, mitä kuva-alassa tapahtuu. Hän vaikutti suuresti katuvalokuvauksena tunnettuun tyylisuuntaan, joka tuli suosituksi valokuvajournalismin vanavedessä ja pienempien kameroiden, kuten saksalaisvalmisteisen Leican yleistyessä. Cartier-Bresson ei kikkailut monien nykyvalokuvaajien tapaan laukullisella vaihto-objektiiveja, vaan kuvasi pääasiassa yhdellä 50-millisellä, kiinteäpolttovälisellä putkella.
Yhden objektiivin rajoitteessa on se etu, että pitkään samalla polttovälillä kuvatessa valokuvaaja oppii tuntemaan objektiivin rajauksen katsomatta kameraan. Varsinkin nopeissa katukuvaustilanteissa tuntumasta on hyötyä, sillä kuvan ehtii rajata ja sommitella parhaassa tapauksessa jo valmiiksi mielessään. Kun miehestä ja kamerasta tulee yhtä, voi keskittyä ympäristönsä havainnointiin ja olla valmiina ennen kuin on nostanut edes etsintä silmille.
Ateneumin retrospektiivisen näyttelyn suurin kompastuskivi lienee se tosiasia, että monet Cartier-Bressonin tunnetuimmat valokuvat ovat suurelle yleisölle entuudestaan tuttuja, sillä ne ovat kiertäneet eri medioissa jo vuosikymmenten ajan. Samojen kuvien kohtaaminen taidenäyttelyssä ei kuitenkaan tuntunut tuovan niille hirvittävästi lisäarvoa. Kyse on eräänlaisesta Mona Lisa -efektistä: Leonardo da Vincin öljyvärimaalaus on ehkä maailman levinnein ja tunnistetuin taideteos, mutta saa lukuisat ihmiset pettymään kunniapaikallaan Louvren Säätyjen salissa. Vaikka maalaus on monille pyhiinvaelluksen kohde, se on yllättävän pieni eikä sitä pääse tarkastelemaan kovin läheltä. Voisi jopa sanoa, että joissain halvoissa taidejulisteissa se näyttää alkuperäisteosta paremmalta.
Jotain samankaltaista kasvaneiden ennakko-odotusten ja autenttisuuden välistä ristiriitaa koin Cartier-Bressonin valokuvien äärellä kuin Pariisissa Mona Lisan kohdalla.
Olisin lisäksi kaivannut Henry Cartier-Bressonista enemmän tietoa ihmisenä, jotta häntä olisi voinut ymmärtää näyttelyssä paremmin luovana taiteilijana. Varsinkin muutamat videotykillä seinään heijastetut sitaatit olivat oivaltavia, mutta jäivät kuriositeeteiksi. Lyhyet lainaukset valokuvauksen syvällisemmästä olemuksesta saivat havahtumaan, että Cartier-Bresson oli todella henkilö, joka tunsi oman alansa taiteellisen perinnön – hänen lausumiaan olisi siis lukenut mielellään valokuvien ohessa enemmänkin. Seinälle kirjattu biografia paljasti uutta tietoa varsinkin niille, jotka olivat tottuneet ajattelemaan Cartier-Bressonia pelkästään valokuvaajana.
Cartier-Bresson oli nimittäin myös elokuvantekijä ja entiseltä koulutukseltaan taidemaalari, mikä vaikutti erityisesti hänen myöhempiin vuosiinsa, joiden aikana hän keskittyi pääasiassa piirtämiseen. Harmi vain, ettei Cartier-Bressonin elokuvia tai taidepiirroksia ollut juurikaan näyttelyssä tarjolla. Toisaalta valokuvia maailman eri kolkista oli sitäkin enemmän – niin paljon, että ne oli ripustettu huone kerrallaan omiksi kokonaisuuksikseen maanosien mukaan. Päällimmäiseksi Cartier-Bressonista jäikin mielikuva miehestä, joka sai työkseen kiertää kosmopoliitin lailla maailmaa sekä tutustua erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin. Siinä sivussa hän teki vähäeleisesti valokuvauksen ja kuvajournalismin historiaa.
Henri Cartier-Bresson -retrospektiivi Ateneumissa 23.10.2015 – 31.1.2016
