Väitteitä perinteisen kovakantisen kirjallisuuden sukupuutosta ei tavallinen ihminen kykene ottamaan todesta nähtyään kirjojen paljouden Kirjamessuilla toissa viikonloppuna. Messukeskuksessa järjestetyt Kirjamessut houkuttelivat viikonlopun aikana peräti 80 000 kävijää, niin vanhoja kuin nuoria, kuulemaan kirjailijoiden keskusteluita ja tutkimaan uutuuksia sekä antikvariaattipuolen klassikoita.
Suuret messut oli järjestetty pisteittäin. Jokaisella pisteellä perehdyttiin tietynlaiseen kirjallisuuteen, kuten kauno-, kauhu-, tieto ja salapoliisikirjallisuuteen. Kirjamessuilla niin tunnetut hittikirjailijat kuin tuntemattomammatkin nimet kommentoivat aiheita laajalti kirjallisuudesta ja sen ympäriltä. Muun muassa tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli saapunut keskustelemaan kirjallisuudesta ja kirjailijoista Jörn Donnerin kanssa. Messuväki piiritti jo hyvissä ajoin Mika Waltari -lavan, minne palkittu kirjailija Sofi Oksanen oli tullut esittelemään uutuuskirjaansa Normaa ja jakamaan keskustelun päätteeksi halukkaille nimikirjoituksia.
Ohjelmaa oli vara valita yli kymmeneltä lavalta, joissa keskusteltiin esimerkiksi kirjallisuuden nykytilasta, kirjailijan ja alkoholin suhteesta ja muun muassa kirjoittajan työmetodeista. Penkkiurheilijoita, ja miksei fyysisiä urheilijoitakin, tuli messuille viihdyttämään elämäkertakirjallaan juhliva Jari Litmanen. Hullunkurisen kirjallisuuden ystäville toivat riemua tamperelaiset Alivaltiosihteerit Pasi Heikura, Jyrki Liikka ja Simo Frangén uutuuskirjallaan Suo, kuokka ja virallisuus: Järjestäytyneen virallisuuden jäljillä.
Lapsiakin oli ajateltu. Kirjamessuilta löytyi oma lapsinurkkaus, jossa lapset saattoivat kuunnella aikuisten lukemia tarinoita erilaisten satuhahmojen seurassa. Seurana oli muun muassa Punahilkka Susihukkasen kanssa. Paikkakin oli helppo löytää, sillä sen maamerkkinä jörötti itse Mörkö, mutta tällä kertaa vain lohdullisessa mielessä.
Muutamilla kojuilla pystyi tutustumaan myös sähkökirjoihin. Suurempikaan järkäle ei sähköisessä muodossa paljoa paina, mutta kirjan tuoksu ja näppituntuma aistihakuisilta ihmisiltä jää kyllä kokematta. Sähkö ei haise. Tai ei ainakaan pitäisi haista.
Jos joku ei ollut löytänyt luettavaa kustantamoiden kojuista, kokeili hän ehkä onneaan Antikvaarisilla Kirjamessuilla. Yli 30 antikvariaattia eri puolilta Suomea oli saapunut messuille tarjoamaan ihmisille vanhoja klassikoita ja harvinaisempaa kirjallisuutta. Antikvariaattien pitäjät etsivät toiveiden mukaan juuri sen oikean kirjan, josta vähemmänkin lukenut saattoi innostua. Keskustelulta ei yksinkertaisesti voinut välttyä. Mikäli mielitiettyä teosta ei löytynyt messuilta, sille löytyi vuoren varmasti hyvä vastine. Antikvaarisen puolen kirjojen ikähaitari ulottui aina 1800-luvulta tähän päivään saakka. Sieltä löytyi myös monia muita menneisyysharrastelijoiden kiinostuksen kohteita, kuten paperinukkia, vanhoja kolikoita ja sotien aikaisia mitaleja.
Kirjallisuutta löytyi messuilta niin paljon, että enemmänkin lukeneella alkoi niin sanotusti hyppiä rivit silmillä. Kirjaähkyn vastapainoksi oli messuille pystytetty myös muita kojuja, joista saattoi hakea lepoa ja vaihtelua. Sai tutustua Unikulman uusimpiin uutuuksiin, vinyylilevyjen hajanaiseen kirjoon sekä fantasiapelien mielikuvitukselliseen mailmaan. Tai no, mielikuvituksen maailmassahan sitä näillä messuilla tuli käyskenneltyä koko päivä.
