”Olet mitä syöt”, kuuluu tuttu sananlasku. Samaa sanaleikkiä voisi soveltaa nykyään myös siihen, mitä tulee ihmisen ammattiin. Työn kuvitellaan kertovan tekijästään jotain olennaista; onko hän kunnianhimoinen tai käynyt hyviä kouluja. Joidenkin mielestä työpaikka kertoo ihmisen älykkyysosamäärästä.

Työskentelin opiskelujeni ohella melkein kolme vuotta suuressa mediatalossa Helsingin keskustassa. Sitten aloitin myyjänä Anton & Anton -nimisessä ruokakaupassa. Vaikka diili mediatalon kanssa olikin opiskelijalle liian hyvää ollakseen totta, oli myyjän roolissa totuttelemista. Tuntui kuin kaikki se, mitä olin joskus ollut ja mitä varten olin kouluttautunut, olisi vedetty vessanpöntöstä. Etsiskelin itseäni muutaman päivän, kunnes tajusin mitä oli tapahtunut. Ajatus siitä, että työ määrittäisi ihmistä, oli täysin ulkoa opittu. Mutta miltä ”paskaduunin tekijästä” oikeasti tuntuu tehdä työtään?

juttu1

Jenni siivoaa tulevaisuuttaan

Jenni Nordström, 23, oli aikoinaan tyypillinen teini-ikäinen räkänokka. Koulu ei ehkä ollut kiinnostuskiikareiden etualalla, saatika sitten tunneilla istuminen. Moneen otteeseen tuli opettajilta sanomista.

Armeijan päätyttyä tili näytti miinusta, ja töitä oli saatava ja äkkiä. ”Karma is a bitch”, kuten sanonta kuuluu – Jenni päätyi siivoojaksi entiselle yläasteelleen.

”Ajattelen heidän usein myhäilevän opettajanhuoneessa, että eihän tuosta tytöstä voinut tulla muuta kuin siivooja. Siellä minä nyt sitten siivoan vessoja niiden opettajien jäljiltä, joille haistatin aikoinani pitkät”, Jenni nauraa.

Siivoojan ammatin piti olla vain hätäratkaisu, mutta pian Nordström huomasi tehneensä duunia jo melkein vuoden verran. ”Tienaan ammatissani tosi hyvin, ja oikeastaan rahahan se onkin, joka tässä touhussa motivoi. Aion laittaa sukan varteen niin paljon kuin vain voin, ja sitten joskus lähden opiskelemaan jotain media-alaan liittyvää. Minulla on kyllä vielä paljon aikaa olla omassa unelma-ammatissani.” Nordström on kiinnostunut musiikista ja musiikkivideoiden tekemisestä. Aivottomassa duunissa on kuulemma aikaa suunnitella musiikkivideoita tai vaikkapa harjoittaa absoluuttista sävelkorvaa.

Määrätietoinen ja suurista unelmoiva Nordström kertoo identiteettinsä ja nykyisen ammattinsa yhteensulattamisen olevan vaikeaa vielä tänäkin päivänä.  Ennakkoluulot siivoojan ammattia kohtaan saavat hänet hämilleen. ”Kun minulta kysytään mitä teen työkseni, vastaan, että olen töissä yläasteella. Enhän minä kauheasti valehtele.”

juttu8

Ollako vaiko eikö olla rekkakuski

Ennakkoluulojen kanssa on paininut myös 25-vuotias Petteri Luode. Hän ajaa työkseen rekka-autoa ja hoitaa hänet työllistävän kuljetusliikkeen paperiasioita. ”Kuljetan työkseni alkoholia. Meille kuuluu viinantoimitus kaikkiin Etelä-Suomen Alkoihin”, Luode kertoo.

Vaikka pikkupoikana kiinnostus isoja autoja kohtaan oli suuri, ei kyseessä kuitenkaan ole nuoren miehen kutsumusammatti. Kyse on tilapäisratkaisusta, kuten me monet ”ei-unelma-ammatissamme olevat” usein tykkäämme sanoa.

”Ihmiset ajattelevat usein, että tämä on paskaduunia. Ala on kuitenkin muuttunut paljon niistä ajoista, kun rekkaa ajoivat vain epähygieeniset, persvakoa näyttävät stereotyyppiset rekkakuskit. Ennen ehkä ajateltiin, että rekkaa ajavat vain sivistymättömät ja törkeät rääväsuut, mutta alallle on tullut paljon nuorekasta ja fiksua porukkaa viime aikoina.”

Häpeä omasta työstä on hälvennyt iän myötä.  Nuorempana oma imago ja ego kiinnostivat enemmän, mutta nyt Petteri on oppinut nauttimaan työstään. Silti Luodekin huomaa kertovansa työstään kaunistellen uusille tuttavuuksille: ”Jos kerron olevani rekkakuski, ei lisäkysymyksiä paljon synny. Yleensä sanon vain olevani kuljetusalalla. Jos joku jää tivaamaan, että mitä se oikeastaan tarkoittaa, niin töksäytän että vittu mä ajan rekkaa. Se toimii.”

”Toisaalta on aika siistiä yllättää ihmiset sillä, että olen rekkakuski. Moni ei sitä ole uskonut, koska en todellakaan ole mikään perusrekkakuski. Minä olen Petteri, joka ajaa välillä rekkaa. En rekkakuski, ja sillä selvä.”

Myyjä, maalari, laulaja ja upea tyttöystävä

Kun kohtaamme uuden ihmisen ja haluamme tutustua häneen, kysymme usein ensimmäisenä mitä hän tekee työkseen. Kun tulin pikkutyttönä uuden koulukaverin luota kotiin, äitini kysyi aina ensimmäisenä mitä hänen vanhempansa tekevät työkseen. Äiti perusteli kysymystään sillä, että työ kertoo ihmisestä niin paljon. Mutta mitä esimerkiksi Jennin tai Petterin ammatti kertoo heistä? Ei heidän mielestään yhtikäs mitään.

Seuraavan kerran, kun minulta kysytään kuka olen ja mitä teen, vastaan: ”Olen mieletön laulaja, taidemaalari ja upea tyttöystävä, joka osaa tehdä aivan täydellisen makaronilaatikon.”

 

Taajuus haastatteli jutun kirjoittanutta Kia Kullbergia helmikuussa. Ylläolevien lisäksi Kullberg oli myös The Voice Of Finland -kilpailija.