Baari vaatekaupan sisällä saattaa kuulostaa omituiselta ajatukselta. Varustelekan Konalassa sijaitsevan myymälän takaosaan sellainen kuitenkin avataan, ja laadukkaita pienpanimoiden oluita on nautittavissa ostosten lomassa keskiviikosta alkaen.
Baarin idea on kolkutellut lekalaisten takaraivossa jo muutamia vuosia. Alun perin baaria suunniteltiin, kun yrityksen oli tarkoitus siirtää myymälän toiminta Jätkäsaareen, jossa baarille olisi ollut sopiva tila myymälän yhteydessä. Muutto jäi sillä erää tekemättä, samoin kuin baari. Muutamia vuosia myöhemmin idea syttyi uudestaan eloon ja visiotkin lähtivät lennokkaasti kehittymään.
”Olin itse visioinut aikanaan, että haluan semmoisen siirtomaa-aikaisen ’safaribaarin’, missä kohtaa seikkailijoita, palkkasotilaita ja uskomattomia tarunhohtoisia hahmoja. Mulla oli visio, ja pojat toteutti sen äärimmäisen hienosti”, kertoo Varustelekan henkilöstöpäällikkö Eric Andersson.
Pojilla Andersson tarkoittaa Metropolian opiskelijoita, jotka baarin pääosin rakensivat. Nelihenkiseen opiskelijoiden tekijätiimiin kuuluivat Toni Grönmark, Oscar Nissin, Teemu Haranko ja Joonas Knuutinen. Teollista muotoilua opiskelevat miehet nappasivat työn itselleen Facebookin kautta, jossa aina aktiivinen Varusteleka baarilleen tekijöitä etsi.
”Laitettiin vaan ilmoitus, että vink vink, jos on rakennusalan ammattilaisia, niin saa ottaa yhteyttä. Yhteydenottoja tuli noin sata. Siinä sit ajateltiin, että annetaan näille Metropolian jätkille mahis näyttää mitä ne osaa. Ja hyvinhän se näyttää toimivan”, Andersson kehui, kun baaria viimeisteltiin vajaa viikko ennen avajaisia.
Yhteistyö toimi hyvin myös tekijöiden näkövinkkelistä. Opinahjoissa usein toitotetaan, että ilmaista työtä ei missään nimessä kannata tehdä. Toni Grönmark haastaa hieman tätä näkemystä, sillä tunnetun yrityksen mediahuomiotakin saavan satsauksen rakentaminen näyttää CV:ssä paremmalta kuin väliaikaiset lisänumerot pankkitilillä. Facebook-hakuun vastattiin epäröimättä ja itsevarmasti.
”Me käveltiin tonne sisään, käteltiin ja sanottiin, että me tehään tää”, Grönmark naureskelee.
”Onhan tää ollut ihan älyttömän siisti projekti. Paljon on jouduttu hajoilemaan matkan varrella ja se ehkä kuuluu tähän, mutta ollaan kyllä opittu ihan törkeän paljon. Tässä kun ihan oikeasti tehdään juttuja, niin siinä oppii.”
Projekti on metropolialaisille myös osaltaan työharjoittelua. Tekijöiltä on vaadittu aivan erilaista lähestymistapaa projektiin, kun vastuu kaikesta on itsellä. Työtunteja suunnitteluun ja rakentamiseen on kulunut lievästi sanottuna reilusti, mutta paljon on projektilta myös saatu. Vastuuta on jaettu ja se on otettu mielellään vastaan.
”Yleensä koulussa opettaja on suunnitellut kurssin ja hänellä on jonkinlainen vetovastuu siitä hommasta. Nyt ollaan itse tehty ne vetovastuut ja suunniteltu koko projekti itse. Totta kai tilaaja on määritellyt meille aika tarkkaan asiat, mitä he haluaa. Mutta ollaan me aika paljon itsekin määritelty tässä juttuja ja jouduttu laskemaan vaikka menekkejä laudoille, tai ihan mille tahansa tavaralle mitä tässä kuluu”, Grönmark sanoo.
Varustelekan puolelta baarin ulkoasuun ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Minkälainen mieli tekijöillä on ennen viimeisiä viimeistelyjä?
”Mitäköhän ’’Eki’’ vastasi tuohon? Eihän tästä muuta voi tulla, kun paras!”
Baarilla täytyy olla myös nimi, jotta ihmiset tietävät mihin mennä. Varusteleka antoi baarille nimen Sotima, joka sai alkunsa oluenhuuruisen sisäpiirivitsin innoittamana.
”Kun suunniteltiin baaria ekan kerran, yksi työkaveri, Sauli, heitti sellaisen hauskan vitsin. Että missä sä oot? No mä oon sotimassa!”
Alusta asti Anderssonin mielessä ollut nimi ei saanut vuosien aikana haastajia, ja ihmiset voivat jatkossa tosissaan sanoa olevansa Sotimassa.
