NHL:n runkosarja on edennyt lentävällä lähdöllä kymmenesosan krouviin. Viime kauden loppu ja uuden kauden alla esitetty World Cup -niminen mainos lupailivat vauhdin lisääntymistä, ja voi kyllä, vauhdista on tosiaan nautittu, kirjoittaa Taajuuden urheilukolumnisti Tuomas Meling.
Pittsburgh Penguins asetti viime kevään Stanley Cup -voitolla uudet standardit vauhtilätkän pelaamiseen. Mike Sullivanin valmentama pingviinilauma elää yhden ohjenuoran varassa, ja se on ’speed’. Silti joukkueen peli on kiinnostavuudessaan ehkä liigan keskikastia. Kokenut joukkue on liian kliininen, pelit päättyvät suuntaan tai toiseen 3–2.
Samalla koko itäinen konferenssi vaikuttaa liigan steriilimmältä puolelta, vaikka suurimmat mestarisuosikit sieltä löytyvätkin. Se mikä aiemmin löytyi Chicagon ja Los Angelesin joukkueista, on nyt siirtynyt Pittsburghin lisäksi Washingtonin ja Tampa Bayn seuroihin. Etsitty sana on kokemus. Pelaajat parhaassa iässään ratkaisevat arkiset pelit ja lopulta johdattavat joukkueensa pitkälle pudotuspeleissä. Joku edellä mainituista kolmesta seurasta tullee voittamaan Lordi Stanleyn maljan ensi keväänä. Villinä korttina mukaan voi heittää vielä Florida Panthersin. Yhteistä joukkueille on eliittitason ykkössentteri, -puolustaja ja -maalivahti.
Vaikka vahvimmat joukkueet löytyvät tänä vuonna idästä, on länsi silti mielenkiintoisempi konferenssi. Syyt löytyvät Kanadasta. Katsoi sitten Edmontonin, Calgaryn, tai Winnipegin peliä, ei voi olla hymyilemättä nuorten pelaajien vaikutuksesta koko lajin evoluutioon. Fokus on hyökkäyksessä.
Kliinisyydestä ja kokemuksesta ei ole tietoakaan, kun verkko heiluu vinhaan molemmissa päissä.
Edmontonissa opetettiin aikoinaan one-timeria muulle liigalle, nyt kaupungissa on näytillä uudenlainen tapa harhauttaa vastustaja kiihdytyksen räjähtävimmässä vaiheessa. On käsittämätöntä, kuinka 19-vuotias Connor McDavid kiertää maailman parhaimpia puolustajia tavalla jota on aiemmin nähty junioriturnauksissa. McDavidin nopeuden vaikutus jääkiekkoon on samaa luokkaa kuin Jaromir Jagrin aikanaan tutuksi tulleella isolla ja suojaavalla takapuolella.
Iso, suojaava ja vahva Jagr oli prototyyppi, jollaisiksi pelaajia alettiin isolla kädellä muokkaamaan kahvakiekon aikakaudella. Sidney Crosbyn ja McDavidin aikakaudella pelaajat opetetaan nuoresta pitäen nopeuteen, ja huippua on tuskin vielä edes nähty. Torontossa on esillä jo hihnan seuraava tuote Auston Matthews.
Vaikka lännen otteluita mieluummin katsoo, ei sieltä selviä voittajasuosikkeja löydy. Joko joukkue on liian nuori (Edmonton), maalivahdit eivät riitä (Dallas ja Nashville), valmennus sakkaa (Anaheim), kärkisentteri puuttuu (Minnesota), tai aika vain on ajanut ohi (Chicago ja Los Angeles). Ainoastaan San Josella on kaikki palikat kohdallaan toista finaalisarjaa varten.
Nuori nopeus saa vielä vuoden marinoitua ja ottaa valtaa ympäri liigan. Yli 30-vuotiaiden tuskanhien voi jo haistaa.
Millä esimerkiksi puujalkainen ja ydinryhmältään ikääntyvä Minnesota Wild voi jatkossa haastaa Kanadan nuoria ryhmiä edes yksittäisessä pelissä, saati pudotuspelisarjassa? Haasteet ovat kovat, eikä nopeuden aikakauteen sopeuduta kuin uusilla nuorilla. Ikävää näin suomalaisena, upeaa jääkiekkofanina.
Tuomas Meling on luonnonjäillä viihtyvä entinen kiekkolupaus, joka kirjoittaa Taajuuteen kerran kuukaudessa ilmestyvää kolumnisarjaa urheilusta.
