Yhteisöllisyys on opiskelijan voimavara. Ero kahdenkymmenen vuoden takaiseen elämään on huikea. Nykyteknologialla on iso merkitys yhteisön syntymisessä.
Tänä vuonna aloittaneesta televisio- ja radiotuotanto -opiskeluporukasta muodostui tiivis yhteisö aivan huomaamatta. Nykyopiskelijalle pilvipalvelut, Snapchat, WhatsApp, YouTube, Facebook, Skype-videoneuvottelut ja muut vastaavat sovellukset ovat perustyökaluja, joita käytetään kuin lusikkaa – päivittäin ja käyttöön erityisesti huomiota kiinnittämättä.
Vuonna 1985 keskisuomalaiselle yläasteelle saapui ensimmäinen tietokone. Tuota koulun ainokaista konetta pääsivät käyttämään yhdeksäsluokkalaiset pojat kerran viikossa. Konetta sai käyttää tiukan valvonnan alla, ja vain asiaan. Minä olin kahdeksannella luokalla ja tyttö.
Opiskeluajan yhteydenpito hoitui vuonna 1990 Lintuvaaran opiskelijaboxiin sijoitetulla isän vanhalla NMT-puhelimella. Puhelut maksoivat tähtitieteellisiä summia, joten soittelu rajoittui pakolliseen viestintään. ”Kuuluuko? Odota siirryn ikkunan viereen. Katkoo kovasti”, olivat tyypillisimmät keskustelulausahdukset. Kovin pitkään ei linjoilta jatkuvana kuulunutta rutinaa olisi muutenkaan jaksanut kuunnella.
Uusien opintojeni alkaessa lukuvuoden 2016 alussa luotiin opiskelijoiden kesken kasapäin erilaisia ryhmiä ja tapahtumia eri sovelluksiin. Nyt seurataan reaaliajassa kavereiden aamuherätykset, myöhästymiset ja illanvietot, jaetaan kotitehtävät sekä ennemmin tai myöhemmin legendaarisiksi muodostuvat meemit.
Vitsit hauskuuttavat parhaimmillaan kesken tunnin. Hymyä on kohtuullisen vaikea pidätellä, kun kaikella rakkaudella tehty huumoriheitto osuu ja uppoaa maaliinsa. Mieleen on muutamankin vastaanotetun meemin jälkeen vilahtanut ajatus, että jaetaanko mahdolliset ”MC Mama” -meemit pienemmissä ryhmissä muun porukan kesken vai jäävätkö mokomat tekemättä pelkästään kohteliaisuussyistä. ”MC Mama” -titteli lankesi ylleni ensimmäisellä monikamerastudioviikolla tehdyissä paneelikeskusteluharjoituksissa. Räppääjäksi tällä Mamalla on vielä kosolti matkaa – asiallisesta nimestä on hyvä aloittaa.
Ero yhteisöllisyydessä verrattuna aiempaan opiskeluaikaan on melkoinen. Bileitä oli kyllä silloinkin, legendaarisiakin. Opiskelijat jakautuivat kuitenkin muutaman hengen porukoihin, joissa viettivät tarvittaessa aikaa. Tarvittaessa tarkoitti lähinnä harjoitusraporttien kirjoittamista.
Tämän ajan yhteisöllisyys on opiskelijalle voimavara. Tosin yhteisön muodostuminen jäisi torsoksi ilman älyluuria ja sosiaalista mediaa. Ryhmäytyminen tapahtuu luokissa huomaamatta. Vanhempikin opiskelija mahtuu laumaan mukaan, koska luokkaan kuulumisen kriteeri hänet sinne määrittää.
Hienoa on, että voi ja saa, olla porukassa mukana itselle sopivalla panoksella. Pysyy vuorokauden ympäri tietoisena omasta laumasta ja sen tekemisistä – sivuvaikutuksena tosin tuli opittua melkoisen nopeasti säätämään puhelimen asetuksia äänettömälle, varsinkin yöaikaan.
Parasta on, ettei jää yksin, ellei välttämättä halua.
Katri Ojanen on entinen ostaja ja nykyinen media-alan opiskelija. Kolumnisarjassa kerrotaan alanvaihdosta, arjesta ja opiskelusta nuorempien joukossa 46-vuotiaan perheellisen naisen näkövinkkelistä. Lue edellinen kolumni täältä.
