Trainspotting oli vuonna 1996 ilmestyessään menestys ja nykyisin sitä voisi kutsua jopa klassikoksi. Nyt ohjaaja Danny Boyle tuo elokuvan faneille pitkään odotetun jatko-osan, T2 Trainspotting.
On kulunut kaksikymmentä vuotta siitä, kun tiivis kaveriporukka hajosi. Nyt Mark (Ewan McGregor) saapuu takaisin Skotlantiin elettyään vuosia raitista elämää Amsterdamissa.
Mark tulee tekemään sovintoa petettyään ystäviensä luottamuksen, eikä vastaanotto ole hilpeä. Pikainen visiitti rauhanneuvottelun merkeissä ei sujukaan, kuten Mark odotti. Franco (Robert Carlyle) pakenee vankilasta ja kaverukset joutuvat verenhimoisen miehen tähtäimeen.
Elokuva ei kokonaisuudessaan anna sitä, mitä se lupaa. Vaikka vauhtia ja vaarallisia tilanteita tuleekin vastaan, on teos paljon vaisumpi kuin edeltäjänsä.
Tarinan eteneminen on suhteellisen hidasta ja kohtaukset tuntuvat kestävän hieman liian pitkään. Suurin erottava tekijä alkuperäisen ja uuden Trainspottingin välillä on henkilöhahmojen elämäntilanne. Huumeet ovat jääneet taka-alalle ja hahmot elävät suhteellisen tasapainoista ja rauhallista elämää. Rahalla on edelleen suuri valta ja se alkaakin tökkiä juonta hitaasti eteenpäin. Henkilöhahmoista jokainen halajaa rikkauksia ja lopulta juonen suurimpana aineksena onkin bisnesidea.
Mikäli on Trainspottingin suuri rakastaja, saattaa jatko-osa pettää odotukset. Elokuvana se toimii vallan mainiosti, mutta jatkuva vertailu alkuperäiseen teokseen on väistämätöntä.
Valitettavasti teos saattaa pudottaa nopeastikin kelkasta, jos ei ole nähnyt ensimmäistä osaa. Nostalgisen lisänsä elokuvaan tuovat flashbackit vuodesta 1996, kun nuoret klopit juoksivat hepopäissään karkuun viranomaisia tai seisoskelivat odottelemassa seuraavaa junaa. Kuvakerronnaltaan teos on mitä mainioin ja antaa paljon pureskeltavaa esteettisyyden ystäville.
Iso hatunnosto upeista roolisuorituksista ja siitä, että näyttelijät tosiaan pysyivät samoina. Loppukaneettina todettakoon, että T2 on turha, mutta katsomisen arvoinen jatko-osa.
