Yksin matkustaminen ei tarkoita sitä, että olisit yksin – ellet niin halua. Kun kerroin ystävilleni, että olen lähdössä viikoksi Islantiin, lähes jokainen kysyi minulta samaa – kenen kanssa olet lähdössä? Kun kerroin, että olen lähdössä itsekseni, seuraava kysymys oli lyhyt ja ytimekäs: miksi? No miksipä ei.
Jos matkaan lähteminen yksin pelottaa, kannattaa miettiä, mitä todella pelkäät. Yksin matkustamista vai yksin olemista? Jos vastaus on jälkimmäinen, suosittelen lähtemään. Kannettavien älylaitteiden ja sosiaalisen median aikakaudella ihminen harvoin osaa olla täysin omassa seurassaan. Jos viereltä ei löydy ystävää, käsi hakeutuu alta aikayksikön joko tietokoneen näppäimistölle tai puhelimen kosketusnäytölle. Yksin matkustaessaan on enemmän läsnä ja irtautuminen omasta arjesta on hurjasti helpompaa. Asiat on helpompi laittaa oikeaan mittakaavaan ja olo tuntuu kevyemmältä, kun ei ole ketään kenelle valittaa turhista asioista. Tai jos olet juuri tavannut uusia ystäviä, et ehkä edes kehtaa valittaa.
Tästä hyvänä esimerkkinä yksi sumuinen päivä Islannissa, jolloin minä ja kaksi Couchsurfing-palvelun kautta tapaamaani reissaajaa kiipesimme 914 metriä korkealle Esjan-vuorelle. Minä, joka en ollut urheillut kahteen kuukauteen sekä kaksi seuralaistani, jotka molemmat opiskelivat liikunnanohjaajiksi. Ei ole vaikea arvata, kuka meistä piti perää. Vaikka hiki valui solkenaan ja henki ei meinannut kulkea, en valittanut. En kertaakaan. Ja juuri tästä syystä tuntui piirun verran upeammalta, kun pysähdyimme huipulle katselemaan maisemia.
Olen asunut aiemmin yksin ulkomailla, mutta matkani Islantiin oli ensimmäinen kerta, kun matkustin itsekseni. Aluksi jännitti ja ehkä hieman pelottikin, mutta koneen laskeuduttua Reykjavikiin, tunsin lähinnä ylpeyttä. Olin ylpeä itsestäni, että olin jo selvinnyt sinne saakka.
Viikon mittaisesta reissustani vietin lopulta ainoastaan yhden päivän yksinäni. Muina päivinä ajelimme Islantia ristiin rastiin uusien ystävieni kanssa, jotka olin löytänyt matkailusivustolta.
Jokainen uusi määränpää, maisema, tienhaara, vuori ja ystävällinen hymy tuntui kaksin verroin paremmalta, sillä minä itse olin navigoinut tieni siihen pisteeseen.
Jos ja kun päätät lähteä yksin, anna arvostusta itsellesi siitä, että uskalsit lähteä. Vaikka kaikki ei menisikään aivan putkeen tai olisi mahtavaa, sinä uskalsit. Voit katsoa itseäsi peilistä ja ajatella, että ”vitsi, mä oon kyllä reipas”. Soolona matkustaminen on yksi tärkemmistä asioista, jonka voit tehdä: saat tilaisuuden tutkia maailmaa, mutta myös itseäsi.
