Tiina ja Sinikka Nopolan palkittuun lastenkirjaan perustuva Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset on takuuvarma koko perheen komedia. Siskonpeti-ohjaaja Anna Dahlmanin esikoisohjaus naurattaa tasaisesti niin perheen pienimpiä kuin vähän vanhempiakin katsojia.

★★★

Kattilakosken perhe on lähdössä viettämään kesälomaansa idylliseen Villa Kommodoreen. Isä Matti (Joonas Nordman) pakkaa perheen matkailuautoon perhosen toukkakokoelmansa ja äiti Hanna (Niina Lahtinen) sellonsa. Myös Heinähattu (Emily Shipway) ja Vilttitossu (Ella Kangas) ovat luonnollisesti lähdössä mukaan, mutta ensin on käytävä Alibullenin neitien luona kakkukahveilla. Myös kylän poliisivoimat – Isonapa (Janne Kataja) ja Rillirousku (Aku Hirviniemi) suunnittelevat mökkireissua Rillirouskun voitettua poliisien arpajaisissa. Edessä on kesän hauskin, rentouttavin ja aurinkoisin viikko, jota ei voisi pilata mikään – eivät edes kaksi vankikarkuria, jotka etsivät mökkialueelle haudattua aarrettaan.

Vilttitossun rämäpäisyys innostaa rauhallisemman Heinähatunkin seikkailuihin. (Tommi Hynynen / Yellow Film & TV)

Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset on Anna Dahlmanin (Siskonpeti) esikoisohjaus. Television puolella käsikirjoittajana kunnostautunut Dahlman on onnistunut muovaamaan Tiina ja Sinikka Nopolan palkitusta lastenkirjasta itsensä näköisen ja varsin toimivan perhe-elokuvan. Ne katsojat, jotka ovat edes sivusilmällä joskus seuranneet Siskonpetiä televisiosta tunnistavat tuoreen Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvan Dahlmanin ohjaamaksi. Vaikka kyseessä onkin lastenkirjaan perustuva elokuva, lienee osuvampaa kutsua Dahlmanin debyyttiä kokoperheen komediaksi. Elokuvan huumori puree lapsiinkin, mutta siinä on myös useita aikuisille paremmin avautuvia viittauksia ja leiskautuksia. Tämä on – ainakin tekijöiden mielissä – vallankumouksellista.

Matti ja Hanna Kattilakoski nauttimassa unelmakesälomasta. (Yellow Film & TV)

Vallankumouksellinen ei ehkä ole se sana, mitä Heinähatusta ja Vilttitossusta käyttäisin. Risto Räppääjien ja Onnelien ja Annelien aikakautena elokuva poikkeaa kyllä perinteisestä lastenelokuvasta juuri Dahlmanin ohjaustyön, mutta pelkkä Siskonpedin ylipitkä perhekesälomajakso ei yksinään riitä vallankumoukseen. Siksi onkin hienoa, että elokuvassa on mukana Dahlmanille ja koko Suomen kansalle tuttu kattaus koomikkoja. Heidän ansiostaan elokuvan aikuiset eivät ole aivan niin noloja kuin esimerkiksi Risto Räppääjissä, vaan enemmänkin aidon hassuja lasten näkökulmasta ajatellen. Etenkin Niina Lahtisen näyttelemästä Hanna Kattilakoskesta on vaikea sanoa, onko hahmossa enemmän Hannaa vai Niinan omien lasten tuntemaa tosielämän äitiä.

Alibullenin neidit pohtivat, pitäisikö seuraavaksi leipoa pullaa vai kakkua. (Yellow Film & TV)

Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset on riihimäkeläisen Hihhihhii Oy:n ensimmäinen elokuvatuotanto. Elokuvassa osatuottajina toimivat Janne Kataja ja Aku Hirviniemi ovat uudesta aluevaltauksesta innoissaan, eikä miesten osuutta elokuvassa sovi suinkaan vähätellä. Ensimmäisen puoli tuntia elokuvan nimi voisi hyvin olla Isonapa, Rillirousku ja Kattilakosken siskokset, sillä mainioiden lapsinäyttelijöiden esittämät Heinähattu ja Vilttitossu jäävät tarinassa hieman jopa sivurooleihin. Loppua kohti etenkin nuorempi Vilttitossu pääsee vauhtiin ja saa isosiskonsakin mukaan roistojahtiin siinä määrin, että tarina saadaan maaliin ilman suurempia kolhuja.

Isonavan ja Rillirouskun mökkireissu ei suju aivan suunnitelmien mukaan. (Yellow Film & TV)

Huumorintäyteisenä ja kuitenkin sopivan yksinkertaisena ja lapsikatsojien sietokyvylle sopivan lyhyenä kokoperheen komediana Heinähattu, Vilttitossu ja Rubensin veljekset on varma valinta silloin, kun koko perheen on tarkoitus viihtyä elokuvissa. Dahlmanille ominaisesti lyhyiden ja välillä hieman venytettyjenkin sketsien varaan laskettu huumori toimii kokeneen näyttelijäkaartin käsissä kaikenikäisille katsojille tasapuolisesti. Se erottuu oman genrensä muista elokuvista melko vähänlaisesti, mutta sopii hyvin loppusyksyn ja alkutalven perheviikonloppujen ohjelmanumeroksi kuin hillomunkki kahvipöytään. Se on tekijöidensä näköinen elokuva, joka kuitenkin hieman kompuroi keskivaiheilla ja loppusuoralle päästyään tajuaa, että Siskonpeti taipuu sittenkin perhe-elokuvaksi, kunhan miljöö on kyllin kesäinen ja kirosanat jätetään kirjoituslaatikkoon.