Helsinkiläinen freelancetaiteilija Heidi Holmström piirtää tunteensa kirjoittamisen sijaan. Naisellisten hahmojen takana piilee tärkeitä viestejä.
Kiinnostus piirtämiseen ja taiteeseen juurtuu Heidi Holmströmin varhaisnuoruudesta. Verkkokalvolle on jäänyt selkeitä muistikuvia vierailuista modernin taiteen museoihin perheen kanssa.
”Tuijotin niitä tauluja ymmärtämättä mitä ne oli tai mitä niissä oli. Sitten aloin miettiä, että jotakin tuommoista haluan itsekin joskus luoda”, hän kertoo.
Kirjoittamisen 20-vuotias helsinkiläinen on lähes aina korvannut piirtämisellä. Nuoruusvuosien päiväkirjat koostuivat enemmän kuvista kuin tekstistä.
”En ole ikinä kirjoittanut mun ajatuksia ylös, vaan mä olen piirtänyt ne. Siitä on lähtenyt idea luoda hahmoja ja kasvoja mun tunteille”, Holmström valottaa.
Pääosassa tunteet ja mietteet
Neljä vuotta sitten Holmström loi hahmon nimeltä Paperilla.h. Sen myötä hän tuo tunteensa ja ajatuksensa esille.
”Paperilla.h on luotu tietynlaiseksi sivupersoonaksi itselleni. Olen aina halunnut tehdä semmoisia asioita, jotka saa muut ajattelemaan. Piirtämieni hahmojen kautta mä voin tuoda itseni enemmän esille kuin esimerkiksi kirjoittamisen kautta. ”
”Naisen vartalo on erittäin moniulotteinen, ja sen avulla voi luoda erilaisia tunteita ja näyttää niitä.”
Holmströmin piirtämät hahmot ovat pääsääntöisesti naisellisia, mutta hän ei halua rajata ilmaisuaan tiettyyn sukupuoleen. Naisvartalon esteettisyys ja kauneus ovat kuitenkin suuria syitä siihen, että teosten hahmot ovat usein feminiinisiä.
”Naisen vartalo on erittäin moniulotteinen, ja sen avulla voi luoda erilaisia tunteita ja näyttää niitä.”
Pääosassa ovat hahmojen tunteet ja mietteet, ei niinkään ulkokuori.
”En halua, että piirroksissani ajatellaan sukupuolen kautta, koska mä haen hahmojeni kautta tunnetta. Mitä se hahmo tuo esille, mitä se miettii, mitä se laittaa sussa miettimään? Monesti kun piirrän fiilikseni, niin se huokuu naisena olemista, siksi haluamista sekä naiseksi tulemista, joten se aspekti tulee vahvasti esiin.”
Mikäli inspiraatio ei kumpua omista ajatuksista tai tunteista, se voi esimerkiksi tulla musiikista tai kadulla tallustavasta henkilöstä. Usein pienikin ajatuksen kipinä voi poikia monen tunnin projektin.
”Usein lopputulos on tosi fiktiivistä. Mulla on joku asia mistä lähden tekemään, mutta lopputulos voi olla jotain ihan muuta. Se pohja, mistä lähden piirtämään, on yleensä joku tietty tilanne”, hän kuvailee.
”Niinkuin muillakin aloilla, freelancetaiteilijan elämäkään ei aina ole pelkkää rieumusoittoa.”
Inspiraatiota Pariisista
Syksyllä Holmström lähti pariksi kuukaudeksi Pariisiin inspiraatio- ja piirrustusmatkalle. Arjesta irrottautuminen toi rutkasti uutta puhtia pimeään talveen. Kulttuurillisesti merkittävä kaupunki avasi uusia näkökulmia piirtämiseen ja elämään.
”Mulla tuli sellainen vaihe mun elämässä, että tarvitsin jonkun paikan minne paeta, jotta löytäisin jotain uutta. Löydän parhaan inspiraation ollessani yksin, kun mulla ei ole mitään häiriötekijöitä ympärillä. Silloin mä luon ne sosiaaliset tilanteet mun omassa päässäni ja piirrän ne paperille.”
Pariisissa ollessa Holmström sai myös useita yhteistyötarjouksia. Muun muassa australialainen nykytaidekirja Drawn Vol. 2 valitsi Holmströmin yhdeksi artistikseen huhtikuussa julkaistavaan kirjaansa.
”Erilaisten ihmisten kanssa työskentely kiinnostaa minua suuresti, joten toivon saavani tehdä sitä. Jos mulle avautuu tilaisuus, niin mä useimmiten sanon kyllä”, hän sanoo itsevarmasti.
Niinkuin muillakin aloilla, freelancetaiteilijan elämäkään ei aina ole pelkkää rieumusoittoa. Joskus tulee hetkiä, kun taivas tuntuu kaatuvan päälle inspiraation puutteen sun muiden asioiden kanssa painiessa.
”Kaikesta omasta tekemisestä tulee helposti itsekriittiseksi. Se syö sitä hommaa. Jos näät sen asian liian läheltä, niin se voi vaikuttaa huonolta. Pitää joskus katsoa asioita kokonaisuutena ja kauempaa. On ollut tilanteita, jossa koko Paperilla.h on saanut mut raivon partaalle”, Holmström tunnustaa.
Kerran asiat äityivät niin pahoiksi, että Holmström oli heittämässä koko hahmon roskikseen.
”Ehkä se johtui siitä, että mä tietyllä tapaa pelkäsin, että ihmiset eivät tiedä mitä mä sillä hain. Instagram-tilin voi helposti ottaa todella pinnallisena asiana. Jollain tapaa se on pinnallista, mutta pinnallisuuskin on todella monella eri tavalla kuvattavissa. Mä haluun jengin ymmärtävän mitä mä haen sillä takaa tai että he kehittävät oman näkemyksensä koko hommasta.”
”Paras hetki on se, kun saa luotua jotain semmoista, josta sä oot ihan kikseissä seuraavat pari päivää.”
Pop-up -kauppa maaliskuussa
Holmströmin piirrustukset eivät jää pelkästään elämään paperille. Syksyn aikana muotitietoinen taiteilija rupesi tekemään muun muassa vaatteita ja piirtämään tatuointeja. Maaliskuun alussa Holmström pystyttää ystävänsä kanssa pop-up -kaupan Punavuoreen, jossa he myyvät itsetehtyjä vaatteita.
”Olen aina tykännyt kanvaaseista ja kankaista, ja yhdessä vaiheessa musta tuntui tylsältä piirtää vain paperille, joten mä lähdin piirtämään vaatteisiin ja suunnittelemaan tatuointeja.”
Kysyttäessä piirtämisen parhaista puolista Holmströmillä nousee välittömästi hymy huulille. Vastauskin tulee sukkelasti.
”Paras hetki on se, kun saa luotua jotain semmoista, josta sä oot ihan kikseissä seuraavat pari päivää. On lisäksi hienoa, kun jengi innostuu sun duunista. Sä näät et se juttu vie johonkin, ja se on aina todella inspiroivaa ja kiitollisuutta herättävää huomata saavansa positiivista palautetta. Tulee tunne, että et ole yksin tekemässä sitä juttua.”
Kuvat: Heidi Holmström & Joose Koskiranta
