Olen ollut parikymppisestä lähtien aktiivinen musiikin kuuntelija ja keräilijä. Päätin lähteä tätä juttua varten kylille ja siinä sivussa tutustua pienen levykaupan arkeen. Päädyin Sörnäisten metroaseman kupeeseen, vinyylilevyihin erikoistuneeseen Rolling Recordsiin.
Ovesta sisään astuessani tervehtii tiskin takaa Tuomo Konu. Levykaupan rauhallinen tunnelma toivottaa minut välittömästi tervetulleeksi, ja taustalla soi Beatlesin Maxwell`s Silver Hammer. Päätän aloittaa iltapäiväni tutkimalla liikkeen valikoimaa.
”Osta pois nuo Tauskit. Ei ne muuten mene kaupaksi”, heittää Konu.
Seiskatuumaisen, jonka kannessa virnuilee Tauski takatukkineen, kieltämättä sopisi vaikka puolisolle lahjaksi, pilke silmäkulmassa tietenkin. Jätän sen kuitenkin myöhemmäksi, sillä vastakkaisella seinällä näkyy jotain mielenkiintoista.
Se on suomalaisen progeyhtye Kalevalan harvinainen People No Names- ensipainos. Levy herättää muistoja heti mieleeni. Eräs hyvä ystäväni, ja vannoutunut progressiivisen rockin keräilijä maksoi omasta Kalevalastaan aikanaan maltaita. Tiedusteluni kyseisestä julkaisusta siirtyvät lopulta itse liikkeeseen, ja miten se sai alkunsa.
”Lapsena levykaupoissa käydessäni ajattelin aina, että tämä on varmasti paras duuni ikinä, kun saa olla musiikin kanssa tekemisissä.”
”Olin pitkään harrastanut näitä levyhommia, ja myin näitä aika paljon tuolla netin puolella. Päädyin lopulta siihen pisteeseen, että on parempi pistää pystyyn oma firma. Tämä on sellaista tietynlaista intohimoa, ja tänne on kiva tulla töihin joka päivä.” vastaa Konu.
”Lapsena levykaupoissa käydessäni ajattelin aina, että tämä on varmasti paras duuni ikinä, kun saa olla musiikin kanssa tekemisissä.”
Laatikoita tutkiessani alan löytää levyjä, jotka hyvin suurella todennäköisyydellä päätyvät omaan levyhyllyyni. Viiden euron laatikosta löytyy The Holliesin ajan patinoima julkaisu. Koska lapsuusmuistot, ja niihin vahvasti kuulunut 60-luvun musiikki pistävät nostalgiannälän äärimmilleen, tulee se olemaan yksi niistä.
Minua alkaa kiinnostaa, mikä näissä vinyyleissä oikein viehättää ihmisiä, ja siihen Konu toteaa:
”Vinyylit ovat tulleet takaisin, ja isosti. Uusia harrastajia tulee mukaan joka päivä. Eikä se ole mikään ihme, onhan nämä visuaalisestikin näyttäviä ja toimivat myös vaikka sisustuselementteinä.”
Keskustelemme myös siitä, mitkä ovat pienen kivijalkaliikkeen pahimmat kilpailijat, ja siihen Konu kuittaa tulikivenkatkuisesti.
”Suurin uhka meidän kaltaiselle levykaupalle ovat pääasiassa veroparatiiseihin rekisteröityneet nettikaupat, jotka myyvät levyjä alta sisäänostohinnan. Olisi absurdia kuvitella, että pieni levykauppa pystyisi kilpailemaan nettikauppojen kanssa sellaisessa älyttömässä hintakilpailussa. Toivon, että sille asialle tulee jossain kohtaa stoppi.”
Ketkä sitten kuuluvat juuri Rolling Recordsin asiakaskuntaan?
”Asiakaskunta määräytyy pääasiassa sen mukaan, mitä me asiakkaille tarjotaan. Se, että myydään vinyylejä tuo tänne ne ketkä niitä harrastaa, ja mehän myydään sitä mikä jengiä kiinnostaa.”
”Se tässä on ollut myös, että oma musiikkimaku on myös laajentunut vuosien saatossa, ja olen löytänyt valtavasti uutta musiikkia tämän työn kautta”, Konu lisää.
Genrerajat katoavat etsimisen lomassa olemattomiin, sillä käsiini on päätynyt sveitsiläisen metalliyhtye Samaelin toinen julkaisu, Blood Ritual. Muistoja tulee taas mieleen, ja uppoudun niihin hyllyjä tutkiessani. Pankkikortin katevaraus ei edes käy mielessä, sillä mielestäni musiikkiin ei voi koskaan laittaa liikaa rahaa. Tai toki voi, mutta tällä kertaa se ei käynyt mielessä.
Rolling Recordsin tunnelma on koko vierailuni ajan ollut pysäyttävän rento, mutta kiinnitän myös huomiota liikkeen siisteyteen. Hyvin järjestellyissä hyllyissä on helppo tutkia vinyyleitä.
”Tavoitteenani on se, että jonain päivänä minulla on Suomen paras levykauppa, ja pyrin siihen joka päivä.”
”Peruslähtökohta on se, ettei jämähdetä sellaiseen mihin monet levykaupat ovat vuosien saatossa päätyneet, nimittäin siihen, että liikkeessä on sotkuinen tunnelma ja huono asiakaspalvelu. Sen lisäksi on tärkeää myös se, että pitää osata muuttua. Niin ajan, kuin asiakaskunnankin myötä. Tavoitteenani on se, että jonain päivänä minulla on Suomen paras levykauppa, ja pyrin siihen joka päivä.”
Tauskit jäivät lopulta hyllyyn, sillä rajansa kaikella. Niiden tilalle ostin kuitenkin pari Leningrad Cowboysin kasettia. Muistot Kaurismäen elokuvista ja 90-luvusta päättävät tämän levykauppakierroksen.
