En ole viisujenkatselija itse ollenkaan, mutta tällä kertaa päätin uhrata lauantai-iltani ja katsoa koko sirkuksen alusta loppuun, ja sitähän se todella olikin.
Pääsyy katsomiseen ei kuitenkaan ollut lavashow’n vertailussa tai älyttömyyksien etsinnässä, vaan Ylen suuressa ideassa pistää Saara Aalto edustamaan Suomea. En totea tätä vahingonilon merkeissä, mutta päätin seurata, että tuottaako kyseinen Ylen temppu minkäänlaista tulosta.
Ei tuottanut, ja suomalaisille viisufaneille katkera lopputulos ei yllättänyt minua millään tasolla.
Lainaan kaverini sanoja: ”Jos ne viisut menisivät joskus musiikki edellä..” En usko, että sitä kannattaa kuitenkaan odottaa, sillä tietyt samat elementit tuntuvat toistuvan vuosi toisensa jälkeen.
Yksi niistä elementeistä on poliittisuus. Joku voisi sanoa myös tekopirteän ja teennäisen lässytyksen toistuvan vuosi toisensa jälkeen, mutta se ei ainakaan itseäni häiritse niin paljon kuin toistuva naapurimaiden äänestäminen.
Tämän vuoden viisuissa ehkä näkyvin ”naapurinpalvelus” tehtiin, kun Montenegro antoi Serbialle täydet kaksitoista pistettä. Yleisö vastasi tähän kovaäänisin buuauksin. Montenegron veto ei tullut yllätyksenä, sillä ovathan he olleet aina Serbian vierellä, niin hyvässä kuin pahassakin.
Yhdessä vaiheessa näytti vahvasti siltä, että Israelia yritettiin kaikin keinoin pestä pois voittajan pallilta. Tähän ratkaisun toivat kuitenkin yleisöäänet, jotka tekivät Netta Barzilaista ilmiselvän voittajan.
Ei sillä, että olisin pitänyt hänen renkutuksestaan, mutta siinä oli kaikesta huolimatta se energia, jota Euroviisut tänä vuonna kaipasivat. Annan isot pisteet voittajalle etenkin lavakarismasta, jota ei tuntunut löytyvän monista muista esiintyjistä, ei sitten millään. Tämän takia ihmettelen vieläkin Kyproksen, Itävallan ja Saksan olemista listalla voittajasta seuraavina.
Hieman irvokasta Israelin voitossa tosin on se, että maa harjoittaa tälläkin hetkellä kyseenalaista toimintaa Lähi-Idässä.
Haluan hieman jossitella: Jos Monsters olisi vedetty pianolla, kuten viime vuoden Norma Johnin Blackbird sekä lavastettu näyttävästi, olisi lopputulos voinut olla loistava. Perustelen tämän sillä, että Saara soitti pianolla viisukappaleensa ohjelman mainoksessa, ja se todellakin kuulosti älyttömän paljon paremmalta!
Ehkä sitä täytyy todeta, että palaan Euroviisujen pariin, kun ne alkavat todellakin mennä musiikki edellä. Milloin se sitten tapahtuu, en tiedä sanoa.
Artikkelikuva: Wouter van Vliet, EuroVisionary (CC-BY-SA)
