Kun Noidan käsikirjan uudelleenjulkaisusta kerrottiin mediassa, alkoivat lapsuuden muistot kyseisen kirjan parissa tulvia mieleen.
Vuosi 1995. Raumalaisen alakoulun pihalle oli parkkeerattu kirjastoauto. Istuin kahden muun samanikäisen pojan kanssa selaamassa hyvin intensiivisesti erästä tiettyä kirjaa. Kiinnostuksemme hämmästytti jopa opettajia, ja lopulta teos vietiin jonnekin piiloon sen verisen ja karmivan sisällön takia. Tuo kyseinen kirja oli legendaarinen Noidan käsikirja.
Alkuperäiseltä nimeltään Usborne Guide to the Supernatural World, se ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1979, ja Suomessa kirja julkaistiin vuonna 1983. Kirjan avattuaan kiinnittää heti huomiota sen kuvitukseen, joka on kaikessa karmeudessaan häikäisevän osuvaa. On vaikea kuvitella, että teos on ollut alunperinkään suunnattu lapsille.
Noidan Käsikirja: Tammi 1983, kuudes painos.
Monilla 1980- ja 90-luvulla eläneellä on ollut keskusteluissa kauhukuviin liittyen samat tietyt muistot. On juttua Muumeista ja Kaukametsän pakolaisista. Joitakin ahdisti suunnattomasti Pikku Kakkosen heikkojen jäiden varoitusvideo. Kauhukuvat menevät kuitenkin ihan uudelle tasolle, kun mainitaan Noidan Käsikirja.
Kirjan avattuaan kiinnittää heti huomiota sen kuvitukseen, joka on kaikessa karmeudessaan häikäisevän osuvaa. On vaikea kuvitella, että teos on ollut alunperinkään suunnattu lapsille.
Lisää pontta kauhunsekaisten tunteiden myllerrykseen tuovat tarinat ihmissusista, vampyyreistä ja kummituksista. Tämän jutun kirjoittajalle teos loi univaikeuksia liki vuodeksi, ja koukuttavana vitsauksena myös sen, että kirja piti lainata vanhemman oppilaan kautta aina uudestaan ja uudestaan.
Noidan Käsikirja: Tammi 1983, kuudes painos.
Mieleen painui erityisesti tarina Arnold Paolesta, serbialaisesta sotilaasta, joka alkoi kummitella ja joka lopuksi todettiin vampyyriksi. Myös kertomus Borleyn Pappilan aavenunnasta sai paskat housuun ainakin nuoremmalta veljeltäni, joka pelkäsi nunnan tulevan ikkunan taakse aina öisin.
Samat tarinat tulee käytyä käsikirjan fanien kesken, aina kun heitä jossain tapaan. Paole, nunna, Echtin päätön kummitus, ihmissudet…ja etenkin se yksi joka tuhosi lapsenmielisyyden niin monelta: sininen pää, joka vuotaa verta ja leijuu uhrinsa sängyn yläpuolella.
Noidan Käsikirja: Tammi 1983, kuudes painos.
Keräilijät ovat tähän mennessä pistäneet rahojaan palamaan kunnolla, sillä Huuto.netissä kirjan alkuperäispainosta myytiin yhdessä vaiheessa liki kuudellakymmenellä eurolla.
Myöhemmin kauhusta kiinnostuneena sain selville, että pää itse asiassa on luonnosteltu vuoden 1925 Oopperan Kummitus elokuvasta. Suora yhteys Lon Chaney vanhemman itse keksimään ja maskeeraamaan Erik hahmoon on ilmiselvä. Kumpikin, sekä verinen pää, että Chaneyn hahmo aiheuttavat väristyksiä edelleenkin.
Keräilijät ovat tähän mennessä pistäneet rahojaan palamaan kunnolla, sillä Huuto.netissä kirjan alkuperäispainosta myytiin yhdessä vaiheessa liki kuudellakymmenellä eurolla. Onneksi itse havahduin menneisyyden kaipuuseen kymmenen vuotta sitten, ja ostin teoksen silloin kolmella eurolla.
Menneen perään haikailevia, ja kauhukuviensa palautusta haluavia 1980- ja 90-luvun lapsia hemmotellaan tämän vuoden elokuussa, sillä Tammi on päättänyt julkaista kirjan uudelleen. Myös Levykauppa Äx on ilmoittanut julkaisun jälkeen ottavansa kirjan valikoimiinsa.
Artikkelikuva: Noidan Käsikirja/ Tammi 1983, kuudes painos.
