Pitkään on ollut keskustelua videopelien paikasta kulttuurissamme. Ovatko ne todellista taidetta vai vain roskaa, joka tekee lapsista väkivaltaisia? Tässä artikkelissa emme kuitenkaan keskity väittelemään siitä puolesta tai vastaan, vaan esittelemme peleille ainutlaatuisia tapoja kertoa tarinoita, käyttäen esimerkkinä loppuvuoden jymypeli Red Dead Redemption 2:sta. Artikkeli ei sisällä merkittäviä juonipaljastuksia.
Red Dead Redemption 2 on uusin peli Rockstar Games -yhtiöltä, joka on julkaissut myös historian tuottavimmaksi viihdetuotteeksi nousseen Grand Theft Auto V:n. Tällä kertaa pelimaailman rokkitähdet palasivat takaisin villiin länteen ja kertoivat uusimalla teoksellaan kunnianhimoisen tarinan lainsuojattomista, joiden elämäntapa on kuolemassa.
Peliummikoille lyhyt esittely: Red Dead Redemption 2 on niin sanottu avoimen maailman peli, jossa pelaaja voi perinteisten ohjattujen juonitehtävien lisäksi tutkia isoa pelimaailmaa vapaasti, tehdä monenlaisia rikoksia, metsästää, käydä kalassa tai tehdä monia muita pieniä sivuaktiviteetteja, jotka tuovat villin lännen eloon. Etenkin sarjan edellistä osaa moni kutsui vitsailevasti Grand Theft Horseksi, koska pinnalliset samankaltaisuudet yhtiön GTA-peleihin ovat lukuisia.
Pelin keskiössä on fiktionaalinen Dutch van der Linde -rosvojoukko.
Nimensä kakkosesta huolimatta peli on oikeastaan tarinallisesti esiosa ensimmäiselle Red Dead Redemptionille, jossa entinen rikollinen John Marston (Rob Wiethoff) joutuu palaamaan väkivaltaiseen elämäänsä ja valtion pakottamana jahtaamaan vanhoja rötöstovereitaan. Nyt uusimassa pelissä vuosi on 1899 ja päähahmona Arthur Morgan (Roger Clark), joka kuuluu samaan Van der Linde -jengiin, jonka mukana Marstonkin ratsasti. Vuosisadan lopulla rautateiden mukana sivilisaatio on leviämässä kesyttämättömään länteen ja ajamassa lainsuojattomat nurkkaan. Pelin kopla pakenee viranomaisia pieleen menneen keikan jälkeen ja heidän karismaattinen johtajansa Dutch van der Linde (Benjamin Byron Davies) lupailee muille yhtä viimeistä ryöstöä ja vapautta.
Pelin juonitehtävät ovat täynnä erinomaisesti animoituja, visuaalisesti näyttäviä ja mainiosti ääninäyteltyjä kohtauksia, jotka ovat kuin revittyjä suuren budjetin lännenelokuvasta tai televisiosarjasta. Dialogi on yhtiön muiden pelien kaltaisesti terävää ja uskottavaa, hahmot ovat kirjoitettu moniulotteisiksi ja musiikki luo kohtauksiin sopivan tunnelman. Nämä ovat kuitenkin tarinankerronnan keinoja, joissa muut median muodot tulevat aina pärjäämään paremmin tai ainakin yhtä hyvin.
Interaktiivisuus on kuitenkin peleille ainutlaatuinen etu. Rockstar on upottanut peliinsä uskomattomia määriä rahaa, aikaa ja työntekijöidensä hikeä, jotta Red Dead Redemption 2 olisi immersiivinen ja yksityiskohtainen kokemus. Pelin keskiössä on rikosjoukon oma leiri, jossa pelaaja tulee viettämään suuria määriä aikaa. Leirissä Arthur voi syödä ja juoda pysyäkseen terveenä, vaihtaa vaatteitaan, ottaa vastaan tehtäviä tai vain viettää aikaa muiden leiriläisten kanssa. Leirissä joukon muut jäsenet elävät kukin omaa elämäänsä ja tekevät askareitaan. Jokaisella on tarkoin animoitu päivärutiini ja heidän vaihtuvia puuhiaan pystyy seuraamaan pitkin vuorokautta. Sama koskee oikeastaan lähes jokaista pelin sivuhahmoa, myös kaupunkeja kansoittavia nimettömiä kansalaisia.
Pelaaja viettää paljon aikaa jenginsä leirissä, joka toimii eräänlaisena tukikohtana.
Pelaaja pystyy halutessaan puhumaan muille jengiläisille, joko ystävälliseen tai vihamieliseen sävyyn. Jokaisella hahmolla on lukuisia eri äänitettyjä vastauksia, jotka vaihtuvat aina riippuen juonen viimeisimmistä tapahtumista. Erilaisia keskusteluja on pelien mittakaavassa häkellyttävän suuri määrä, enemmän kuin mitä suurella osalla peliyhtiöistä olisi varaa tehdä. Aina silloin tällöin hahmot saattavat kerääntyä illalla leirinuotion ääreen laulamaan lauluja tai kertomaan tarinoita, joita on mielenkiintoista kuunnella. Nämä tarinat valottavat monesti hahmojen taustoja ja tekevät heistä välittömästi sympaattisempia, vaikka monet ovatkin paatuneita, väkivaltaisia rikollisia. Kun lähes kaikkien vihaama Bill Williamson (Steve J. Palmer) avautuu edesmenneen isänsä menettämisestä dementialle, näkee hänetkin hetken ajan ihmisenä.
Pelaajan on tarkoitus osallistua leirin ylläpitämiseen. Ihmiset tarvitsevat ruokaa, lääkkeitä ja ammuksia, joiden ostamiseen pelaaja voi lahjoittaa rahaa tai keräämiään esineitä. Ruokavaraston saa täytettyä myös tuomalla leirin kokille metsästämänsä eläimen. Kun leirin varastot ovat pullollaan, pysyy ilmapiiri positiivisena ja hahmot alkavat harrastamaan enemmän vapaa-ajan aktiviteetteja, kuten pokeria tai dominoa, joihin myös pelaaja voi osallistua. Riippuvuussuhde on molemminpuolinen: panostaessaan leirin yhteishyvään myös pelaaja pääsee hyödyntämään sen tuomia etuja, kuten monipuolisempaa lääke- ja ammusvarastoa.
Illan tullen leirin asukkaita kerääntyy nuotion ympärille.
Red Dead Redemption 2 ei toki ole ainoa peli, joka on aiemmin tehnyt jotain samankaltaista; monessa muussakin pelissä on päämajoja, linnoituksia tai aluksia, jotka toimivat hieman samankaltaisina tarinan ja hahmojen keskiöinä. Useimmat ovat kuitenkin vielä jääneet melko pahvisiksi: sivuhahmot vain seisoskelevat paikallaan ja toistavat samoja animaatioita tai dialogipätkiä robottimaisesti. Rockstar on kuitenkin koittanut varmistaa, että Arthur Morganin rikoskumppanit olisivat uskottavia hahmoja. Kun pelaaja todella osallistuu tämän fiktionaalisen joukon elämään ja molemmat vaikuttavat toisiinsa, tuo se hänet mahdollisesti lähemmäksi hahmoja kuin passiivinen elokuvan katsominen tai kirjan lukeminen.
Pituudeltaan peli vaihtelee muutamasta kymmenestä tunnista lähemmäs sataa, riippuen pelaajan tahdista ja sivuaktiviteetteihin upotetusta ajasta. Näiden tuntien aikana pelaaja ehtii viettää hyvän tovin värikkään hahmokaartin seurassa ja kiintyä heihin. Kyseessä kun on synkkä draama lainsuojattomista, on lähes odotettavaa, että kuolema korjaa pelin aikana ainakin muutaman heistä. Pelissä kuolemaa käsitellään brutaalin realistisesti. Se tulee monesti odottamatta ja ilman siirappisia viimeisiä sanoja. Kuoleman jälkeen kestää hetken todella tajuta mitä juuri tapahtui. Hahmon jättämän aukon leirissä voi melkein tuntea.
Sivuhahmojen lisäksi pääosassa oleva Arthur Morgan on ehkä yksi pelihistorian vaikuttavammista hahmoista. Roger Clark tekee uskomattoman hyvän roolisuorituksen ja animaatiotiimi on todella tuonut hahmon eloon. Pelaaja voi pelin aikana teoillaan itse päättää, onko Arthur tuhoontuomittu tappokone vai pohjimmiltaan hyväsydäminen roisto. Moni teko on joko kunniallinen tai epäkunniallinen, ja Arthurin luonne vaikuttaa hänen tarinansa päätökseen ja siihen, miten maailman hahmot reagoivat häneen. Morgan olisi saattanut tämän takia olla monien pelipäähahmojen tapaan liian tyhjä taulu, mutta Morganissa on tarpeeksi omaa särmää ja luonnetta, joka erottaa hänet pelkästä pelaajan ohjaamasta nukesta ja tekee hänestä oman, muistettavan henkilönsä.
Arthur Morgan on yksi viimeisen vuosikymmenen muistettavimmista traagisista pelihahmoista. Pienenä yksityiskohtana hahmon parta ja hiukset kasvavat pelin aikana, ellei niitä leikkaa.
Kaikki edeltävä on kuitenkin vielä paljolti käsikirjoituksen ansiota. Yksi videopelien valttikorteista ovat pelaajien omat tarinat, joita ei ole käsikirjoitettu. Kun pelaaja tutkii avointa maailmaa, saattaa hän kohdata odottamattomia tilanteita, jotka jäävät mieleen. Esimerkiksi seuraavan kaltainen todellinen RDR2-pelitilanne: pelaaja lähtee pohjoiseen vuorille metsästämään ja päätyy jäätyneelle lammelle, jonka päällä kävelee suuri harmaakarhu. Karhua kiusaavat aggressiiviset sudet, jotka yhdessä laumana yrittävät kaataa jätin. Pelaaja kaivaa esiin kiväärin ja pelastaa karhun susilta, vain pistääkseen luodin tämän kalloon. Nyljettyään otson taljan, hän kiinnittää sen hevosensa selkään ja lähtee pikaisesti ratsastamaan kohti etelää, jossa voisi myydä saaliinsa. Matkalla häntä alkaa kuitenkin jahdata susihukat, joilta puolustautuessaan pelaaja ei pysty keskittymään polkuun ja vahingossa ratsastaa kalliolta alas. Päähahmo Arthur tippuu hyiseen jokeen ja selviytyy hädin tuskin selvissä, mutta hänen hevosensa loukkaantuu pahasti ja karhun talja ajautuu joen mukana pois. Pelaaja ei halua rakkaan ratsunsa kärsivän ja antaa sille armonlaukauksen. Vaellettuaan jonkin matkaa jalan, pelaaja törmää ratsastavaan muukalaiseen, ryöstää tältä hevosen ja palaa lähimpään kylään, tyhjin käsin.
Kaikilla Red Dead Redemption 2:sta tai monia muita videopelejä pelanneilla on omia koomisia, kummallisia tai riemukkaita tarinoita kokemuksistaan, jollaisia ei voi saada televisiosta tai kirjoista. Juuri siksi monet rakastavat pelaamista.
