Mielenterveysongelmat saattavat pohdituttaa uutta työtä etsiessä. Diagnoosit eivät saisi olla esteenä työnhakuprosessissa, elleivät ne ole työtehtävän kannalta merkittävä este.
Työhaastattelu soljuu mukavasti eteenpäin ja olo on itsevarma. Viimeisen kädenpuristuksen jälkeen tekisi mieli kilistellä lasit kuohuvaa ystävän kanssa läheisessä viinibaarissa, niin varmalta työpaikan saanti tuntuu. Jäljellä on ainoastaan työhöntulotarkastus, käytännössähän paikka on jo saatu. Kunnes saapuu puhelu. ”Kiitos mielenkiinnostasi, valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut Sinuun.”
Menneisyydessä sairastettu mielenterveydellinen sairaus voi kummitella työnhaussa pitkään paranemisen jälkeenkin. Työnhakija saattaa pohtia, tuleeko esimerkiksi entinen masennusdiagnoosi yllättäen ilmi, tai miten tuleva työnantaja suhtautuu vaikkapa siihen, että hakija on altis paniikkikohtauksille. Nämä tekijät eivät kuitenkaan saisi olla työnhaun esteenä eivätkä omien urahaaveiden tiellä.
Uutta työtä hakiessa kannattaa muistaa, ettei työn tarkoitus ole koskaan pahentaa tai rasittaa omaa terveydentilaa. Kannattaakin pohtia, millainen työ ja työympäristö sopii itselle ja millaisessa työssä viihtyisi pidempäänkin. Työhaastattelussa työnantajalla on oikeus kysyä terveydellisistä asioista, jotka voisivat vaikuttaa merkittävästi haetusta työstä suoriutumiseen. On ymmärrettävää, että jatkuvalla vahvalla kolmiolääkityksellä olevan työnhakijan ei esimerkiksi kannata hakeutua linja-autonkuljettajaksi. Työnantajalle eivät kuitenkaan kuulu vanhat diagnoosit, mikäli työnhakijan nykyinen terveydentila on hyvä.
Vuosia aiemmin, menneisyydessä koetut mielenterveydelliset ongelmat sen sijaan ovat usein enää vain merkintöjä sähköisen terveyspalvelun uumenissa, vanhentuneita reseptimääräyksiä ja elettyä elämää. Ne eivät kuulu työnantajalle, jos nykyinen terveydentila on hyvä.
Joissain ammateissa työntekijälle voidaan tehdä työsuhteen aluksi terveyden tilan tarkastus eli työhöntulotarkastus. Työnantajan on saatava toisen osapuolen lupa terveydentilatietojen keräämiseen. Tästä työkykyyn koskevasta selvityksessä ei tule sisältyä lääketieteellisiä tietoja.
Työhöntulotarkastuksessa täytettävässä terveyskyselyssä pyydetään kuitenkin listaamaan kaikki selätetytkin sairaudet. Miksi?
Suomen Mielenterveysseuran mielenterveyden edistämisen yksikössä erityisasiantuntijana toimiva Jukka Valkonen kommentoi, etteivät diagnoosit saisi lain mukaan vaikuttaa työnhakuprosessissa, elleivät ne ole työtehtävien kannalta merkittävä este. Käytännössä on kuitenkin vaikea sanoa, miten ohjetta noudatetaan.
”Työn merkitys ihmisen hyvinvoinnille on suuri. Työ on monille kuntouttavaa, ja esimerkiksi työkokeilun kautta meillä on hyviä kokemuksia työllistymisestä pitempiaikaisestikin. Yhdenvertaisuutta työmarkkinoilla tulisi edistää”, Valkonen sanoo.
Työhaastattelutilanteessa rento tunnelma voi latistua välittömästi mielenterveysdiagnoosin tullessa jotain kautta ilmi.
”Jos työhaastattelussa kertoo masennuksesta, haastattelijan mielenkiinto loppuu. Olen saanut kuulla vaikka mitä syitä ilmoitettaessa, etten tullut valituksi hakemaani työhön. Osa on ollut lähes loukkaavia. Osasta taas huomaa, että on vain keksimällä keksitty syy”, kertoo eräs syrjintää kokenut työnhakija.
Moni kertoo kokeneensa syrjintää ja eriarvoistamista myös omalla työpaikallaan.
”Toivoisin, että minua pidettäisiin ihan vain työntekijänä masennuksesta huolimatta. Hyvinä kausina olen yksi tehokkaimmista. Huonoina kausina hidastan vauhtia töissä ja todella huonoina kausina jään sairauslomalle. Työpaikalla johto vähättelee, katsoo kieroon ja sanoo, että yritän mennä sieltä mistä aita on matalin. En toivo erityiskohtelua, mutta olisi hyvä ymmärtää, että välillä on iskussa ja välillä ei”, kommentoi eräs työntekijä.
Haastateltaessa kourallista työntekijöitä nousee esille toive siitä, että esimiehet ja kollegat uskaltaisivat puhua asioista suoraan.
”Nykyään vaietaan ja kysellään kierrellen asiasta – vastaanotto on ollut vaihtelevaa. Koen joutuvani todistelemaan työkykyäni, mikä voi johtaa uuteen sairastumiseen. Halusin hakeutua kuntouttavaan työtoimintaan välttääkseni passivoitumista ja kääntääkseni sairauden voimavaraksi, mutta sainkin osakseni leimaamista”, kertoo aiheesta haastateltu työntekijä.
Juttua varten on haastateltu kolmea syrjintää kokenutta henkilöä, sekä Suomen Mielenterveysseuran mielenterveyden edistämisen yksikön erityisasiantuntijaa.
