Hypnoosi oli Olavi Hakasalolle elämän suurin intohimo ja samalla kuitenkin tuikitavallinen asia, jonka hyötyjä hän yritti saada tunnetuksi suomalaisessa yhteiskunnassa 1960 – 1980 -lukujen aikana. Olliver Hawk -nimellä esiintyneestä hypnotisoijasta tehty dokumentti sekoittaa onnistuneesti vanhaa arkistomateriaalia ja menneestä ajasta kertovaa kuvausta.
Olavi Hakasalo syntyi Merikarvialla vuonna 1930. On erikoista, että olen viettänyt suurimman osan lapsuudestani ja nuoruudestani samassa pienessä satakuntalaiskylässä, mutten muista koskaan kuulleeni puhuttavan hänestä.
Jonkinlaisena salaisuutena Hakasalo pysyi kuolemaansa saakka myös Suomen kansalle ja jopa omalle lähipiirilleen; edes hänen hyvä, toimittajana työskennellyt ystävänsä ei kyennyt koskaan täysin ymmärtämään, mikä Hakasalo oli miehiään.
Uusi suomalaisdokumentti ei pyri selittämään Hakasalon mysteeriä, sillä se olisi jopa mahdotonta. Sen sijaan dokumentti esittelee erilaisia puolia Olliver Hawkina esiintyneestä Hakasalosta ja tämän mielenkiintoisesta elämäntarinasta, johon kuului olennaisena osana hypnoosia, viihdettä, tragediaa ja myös kylmän sodan aikaisen politiikan taustajoukkoihin vaikuttamista. Olliver Hawk -elokuvan on ohjannut Arthur Franck ja tuottanut Franckin yhtiökumppani Oscar Forstén. Upeasta kuvauksesta vastaa Mikko Kelloniemi.
Dokumentti sekoittaa taitavasti erilaisia elokuvakerronnan keinoja – ääntä, kuvaa ja mielikuvia. Meditatiiviseksikin luonnehdittu elokuva on intensiivinen, mutta silti rauhallinen.
Kuva: Franckforsten
Nuori Olavi Hakasalo kiinnostui hypnoosista ja mielen toiminnasta jo kouluikäisenä. On tiedossa, että hänen äidillään oli selvänäkijän taitoja, mutta sitä, opettiko hän niitä pojalleen, ei tiedetä. Hakasalon kiinnostus hypnoosiin ja suuri motivaatio kehittää itseään lykkäsivät hänet pitkälle, kunnianhimoiselle uralle. Oppinsa hypnoosiin Hakasalo haki aborginaaleilta Australiasta. Siellä hänestä tuli jo tunnettu, mutta varsinaisen uransa Olavi Hakasalo teki Suomessa. Hänen tavoitteensa oli esiintyä jokaisessa kunnassa ainakin kerran.
Katsojista ei ollut puutetta, ja suurinta suosiotaan Hakasalo eli 1960-luvulla. Jokin itsevarmassa, itsetietoisessa ja persoonallisessa Hakasalossa kiehtoi ihmisiä.
Yleisötilaisuuksissa Hakasalo oli hypnotisoija Olliver Hawk, joka sai lavalla olleet ihmiset hypnoosin menetelmin vuoroin raapimaan itseään, syleilemään toisiaan tai kurkottelemaan kuvitteellisesta rahapuusta seteleitä.
Usein näiden intensiivisten hetkien jälkeen Olliver Hawk muistutteli rauhallisesti: ”On vain hyvä olo, on vain niin hyvä olo.” Ja katsojille jäi kotiin viemisiksi se tärkein – hyvä olo.
Yleisötilaisuuksien ohella Hakasalolla oli myös yksityisasiakkaita ja oppilaita. Hän oli valmis ”näyttämään” kriitikoilleen ja piti hypnoosia avaimena johonkin suurempaan, johonkin, jonka hyötyjä ei Suomen kokoisessa maassa oltu vielä tunnistettu. Toisaalta Hakasalo muistutti usein siitä, että käytettiinhän hypnoosin menetelmiä ahkerasti myös politiikassa. Erityisen taitavana siinä oli Hakasalon mielestä Suomen maaseudun puolueen Veikko Vennamo, joka muun muassa käytti puheissaan paljon toistoa.
Yksityiselämässään Olavi Hakasalo oli vaativa kumppani, koska halusi elää elämäänsä omilla säännöillään. Kun Hakasalon ensimmäinen vaimo vihdoin myönsi itselleen avioineensa sittenkin työnarkomaaniksi paljastuneen hypnotisoijan kuin potentiaalisen isäehdokkaan, muutti tämä parin lasten kanssa Ruotsiin. Erään naisystävänsä Hakasalo karkotti paljastamalla tälle toiveen siitä, että haluaisi naida hirven selässä. Yksin tai toimettomaksi Hakasalo ei kuitenkaan koskaan jäänyt – hän viihtyi erakkona, kehitti itseään jatkuvasti lisää ja huolehti erikoislaatuisista kotieläimistään karhusta, hirvestä ja haukasta. Mutta ymmärsikö häntä kukaan?
Mielikuvitus, idealistisuus ja halu olla edelläkävijä olivat Hakasalon elämässä eteenpäin vieviä voimia. Helppoa hänen elämänsä ei ollut, ja olipa Hakasalo myös syytetyn penkillä luvattoman lääkärintoimen harjoittamisesta. Hän yritti aktiivisesti tarjota hypnoosista apua suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta joutui tyytymään viihdyttäjän rooliin. Totisenpuoleinen Hakasalo osasi tosin nauttia siitäkin.
Joskus se, mitä ei täysin tunneta, herättää ihmisissä pelkoa. Hakasalon elinaikana hypnoosi oli Suomessa vielä iso kysymysmerkki, jonka viihteellistäminen varmasti hämärsi sen uskottavuutta. Toisaalta juuri viihde saattoi olla ainoa keino, jolla tehdä hypnoosia tunnetuksi Suomessa. Nykyään hypnoosia voidaan tarjota yhtenä hoitomuotona muun muassa psykosomaattisissa oireissa, ei kuitenkaan henkilöille, joilla on psykoottinen sairaus, pakko-oireita tai paranoidisuutta. Tällä vuosituhannella puhutaan paljon mindfullnessista eli tietoisuustaidoista sekä meditaatiosta, harjoitteesta, jolla mieli voidaan tyhjentää tai rauhoittaa. Oliko Olavi Hakasalo siis vain aikaansa edellä?
Olliver Hawk -dokumentti on omistettu elokuussa 2018 menehtyneelle toimittaja Perttu Häkkiselle. Jokaiselle Häkkisen intohimoista työtä seuranneelle ei jää epäselväksi, miksi.
