Suomen viidestä kotimaisesta koirarodusta yksi on kerännyt suurta suosiota. Kennelliiton julkaiseman tilaston mukaan suomenlapinkoira on toiseksi rekisteröidyin koirarotu. Rotu on toiminut aikaisemmin pääasiassa porojen paimenkoirana, mutta nykyään se on monissa perheissä rakas perheenjäsen.
Ennen suomenlapinkoiran katsottiin olevan sukua lapinporokoiralle yhteisten kantavanhempiensa takia. Molemmat rodut erotettin omiksi roduiksi, kun 60-luvulla saatiin tarkemmat rotumääritelmät. Vuonna 1993 alettiin käyttää suomenlapinkoira-nimeä, ja vuonna 2013 hyväksyttiin nykyinen rotumääritelmä.
Tammelassa asuvalla suomenlapinkoirien kasvattajalla Erja Sippolla on kokemusta lapsuudessa eri koiraroduista. Kun häiden jälkeen muutettiin omaan kotiin, oli Erjan saatava koira taloon.
”Tarkalleen en muista missä lehdessä näin artikkelin kotimaisesta koirarodusta, josta ei koirakirjoista löytynyt tietoa. Tuohon aikaan ei ollut nettiä, joten soittelin muutaman puhelun. Lähes kaikki lapinkoirat olivat Pohjois-Suomessa, mutta yksi kasvattaja oli Viialassa. Pyysimme päästä katsomaan koiria, ja loppu on historiaa”, Erja kertoo viitaten koiransa Neron hankintaan. Nero oli kuitenkin vielä tuohon aikaan rotumääritelmän mukaan lapinkoira.
Erja kävi muutamissa koiranäyttelyissä Neron kanssa. Eräänä päivänä vastaan tuli kermanvaalea lapinkoira, joka jäi Erjan mieleen. Toisen koiran hankintaa tuli harkittua Neron lähestyessä 11 vuoden ikää, kunnes Erja tarttui puhelimeen. Puhelinsoiton jälkeen taloon saapui Kimu-niminen narttukoira.
Idea pentueesta syntyi, kun eräs kasvattaja ehdotti Neron ja Kimun tekevän yhdessä pentuja. Kyseessä oli kahden harvinaisen suvun edustajat, eikä kaksikko ollut sukua toisilleen. Valitettavasti Nero ehti menehtyä 15 -vuotiaana ennen kuin Kimun juoksut olivat edes alkaneet. Se ei pentueen perustamista estänyt, sillä kun Kimulla alkoi juoksut, hänet astutettiin. Syntyi kolme ketun väristä sekä yksi kokomusta nimiltään Kessa, Ketta, Kemma ja Kamu, joista tulivat Erjan ensimmäiset kasvattikoirat.
Pentueita Erja teettää kerran kahdessa vuodessa, minkä jälkeen pennuista tehdään Kennelliiton sijoitussopimus. Sopimuksen mukaan kasvattajalla on koiran omistusoikeus pentujen luovutukseen saakka. Pentujen omistajilla on myös mahdollisuus tuoda koira joskus kasvattajalle hoitoon. Tämän seurauksena meno voi olla joskus vilkasta, mutta onneksi Erjan kodin piha on tarpeeksi iso riitelijöiden erottamiseen.
Erja arvelee suomenlapinkoira-rodun suosion johtuvan koirien helppohoitoisuudesta sekä siististä turkista. Koira sopii niin yksin asuvalle kuin lapsiperheelle, kunhan koira saa paljon rakkautta.
Lisäksi rotu on pääosin terve sekä sopivaa seuraa kaikenlaisiin harrastuksiin kuten agilityyn, nosework:iin eli hajuetsintään, koiratansseihin, tottelevaisuuskoulutus-kilpailuihin tai vaikka sienten etsintäkoiraksi.
Myös suomenlapinkoiran paksu turkki on sen yksi vahvuuksista. Tämän takia myös Ylen Eränkävijät -ohjelman Äijä -koiran omistaja, Aki Huhtanen, valitsi suomenlapinkoiran, joka selviytyy niin kovista pakkasista kuin kesän hyttysistä.
Vaikka rodun yksilöitä on käytetty porojen paimenkoirina, löytyy joukosta myös uniikkeja yksilöitä. Näiden käyttäytyminen keskittyy pääosin ruokaan sekä rapsutusten saantiin. Muita syitä suomenlapinkoiran suosiolle on sen rauhallinen ja ystävällinen luonne. Koirat haistelevat ja nuuskivat mielellään uusia tuttavuuksia, eivätkä ne säikäytä muita pois haukkumisellaan. Suomenlapinkoira onkin mukavaa seuraa lenkille sekä ihana halikaveri, joka on aina valmis lohduttamaan omistajaansa.
