Yhtä lailla kuin esimerkiksi vinyylilevyjen kuunteleminen, myös valokuvaaminen filmille on pitänyt suosionsa harrastuksena vuosien varrella.
Tänä päivänä kameroita on joka lähtöön. Suuressa suosiossa olevat digitaaliset järjestelmäkamerat ovat kohtuuhintaisia laadusta tinkimättä ja lähes jokaisella on nykyisin puhelimessaan laadukas kamera. Isona myyntivalttina puhelimissa käytetäänkin alati kehittyvää kameratekniikkaa. Miksi siis digitaalisen helppouden aikana halutaan vielä nähdä vaivaa analogiseen kikkailuun?
Monet harrastajat kertovat, että koko prosessi kuvan ottamiseen on se juttu. On mietittävä valoa, kuvan asettelua ja esimerkiksi oikeaa linssivalintaa. Filmejä on erilaisia ja filmille otetuissa kuvissa on persoonallinen jälki, jota ei helposti voi digitaalisilla välineillä jäljitellä.
Entä jos haluaa kuvata filmille, mutta tekninen osaaminen kameroiden kanssa ei ole se mikä kiinnostaa ja rahatkin ovat vähissä? Vastaus on filmipokkari. Taskukokoinen automaattinen filmikamera, joka hoitaa itse vaadittavat säädöt ja kuvaajalle jää tehtäväksi vain painaa suljinta.
Filmipokkari mielletään usein kertakäyttöiseksi välineeksi mikä aikoinaan ostettiin Anttilasta kahdellakymmenellä markalla ennen lomalle lähtöä ja heitettiin pois, kun filmi oli täysi. Näitäkin löytyy, mutta pokkareita on valmistettu laadullisesti laidasta laitaan ja hyvillä linsseillä varustettuja kameroita löytyy käytettynä tänäkin päivänä todella paljon.
Suosituimpia, tietynlaista kulttimainetta nauttivia kameroita myydään jopa 300 euron hintaan, mutta jos jaksaa vähän nähdä vaivaa niin yllätyksiä löytyy. Esimerkiksi tämän jutun kuvat on otettu 25 euron kameralla ja filminä on käytetty halvinta 3,50 euron värifilmiä.
Miksi sitten kannattaisi aloittaa filmipokkareilla kuvaaminen vuonna 2020? Ammatikseen valokuvaava Jouni, kertoo pitävänsä filmikuvien jäljestä ja filmipokkari on sopivan kokoinen, aina mukana kulkeva väline. Työkeikat hän hoitaa tietenkin nykyaikaisilla kameroilla, mutta taskusta löytyy yleensä valmiiksi ladattu pokkari.
Harrastajavalokuvaaja Jussi taas nauttii kuvan luomisprosessista ja siitä, että otettua kuvaa ei näe saman tien. Kuvan ottamiseen on käytettävä ajatusta ja jokainen loppuun asti kuvattu filmirulla tuo mukanaan yllätyksiä, sekä hyviä että huonoja.
Tavalliselle kinofilmirullalle kuvia mahtuu 24 tai 36, riippuen rullasta. Otoksia ei siis räpsitä pilvipalveluun tuhansia kuten puhelimella, vaan kuvan ottamiseen on käytettävä ajatusta ja malttia. Tämä ja kuvien persoonallinen jälki toistuu useiden kuvaajien kommenteissa harrastuksesta kysyttäessä. Jokainen kuva on yksilöllinen muisto.
Milloin tahansa on mahtava aika aloittaa valokuvausharrastus ja mikäli filmille kuvaaminen kiinnostaa, netti on pullollaan videoita ja artikkeleita aiheesta ja välineet sekä filmien kehityspalvelut löytää esimerkiksi Kameratorin nettikaupasta.
Teksti & kuvat: Matti Jaukka
