Kulttuurievoluutio on luonut itsestään artefaktin, jolla se peittelee perimäänsä koodattua käytöstä. Rosoinen ydin on pinnoitettu silkillä ja sivistyssanoilla, mutta voimmeko paeta törkyisesti käyttäytyvää siamilaista esi-isäämme?

Artefakti teennäinen, luonnoton, keinotekoinen luomus; ihmisen tekemä esine, rakennelma tms. (vastakohtana luonnon muodostamalle)

Elämme nykyisin valtavissa kommuuneissa, joita kutsumme valtioiksi, kaupungeiksi, taloyhtiöiksi, urheiluseuroiksi, pappakerhoiksi, kouluryhmiksi, tai oikeastaan miksi tahansa. Kommuuneissa vallitsee erilaisia sääntöjä. On olemassa kirjoitettuja sääntöjä, sekä kulttuurin muovaamia vakiintuneita käytäntöjä.

Suomessa sääntöjä noudatetaan enimmäkseen kurinalaisesti, tai ainakin niin kauan, kun niiden rikkomisesta voi joutua vastuuseen omalla nimellään. Etenkin kirjoitettujen sääntöjen suhteen olemme lainkuuliaista kansaa, mutta tapakulttuuria rikomme globaalin valtavirran mukaan.

Tämä ilmenee parhaten silloin, kun ihmiset toimivat anonyyminä. Helpoin esimerkki on tietenkin internetin keskustelupalstat ja kommenttikentät, joiden bittiviemärit pursuavat painokelvotonta lopputuotetta. Vakiintuneet käytännöt muiden kunnioittamisesta on huuhdottu alas ensimmäisenä. Tämäkin verkosto noudattaa sisäistä toimintalogiikkaa – mitä anonyymimpi alusta, sitä sotkuisempi lattia.

Yksi suosikeistani liittyy vessassa käymiseen. Hyviin käytöstapoihin kuuluu jättää jälkeensä siisti ympäristö, jossa seuraavakin pyhä toimittaja voi asioida mieluisasti. Kun käytettävä saniteettitila kuuluu omalle kommuunille, ihmiset noudattavat tätä kulttuurisääntöä äärimmäisen tarkasti. Mölyt pidetään mahassa ja mahdolliset todistusaineistot harjataan piiloon.

Julkiset vessat ovat mielenkiintoinen paikka havannoida ryhmäkurista lipsumista. Kun housut lasketaan nilkkoihin kommuunista riisutussa ympäristössä, alkaa tapahtua. Mölyjä ei todellakaan pidetä mahassa, vaan vatsanpohjasta annetaan toisinaan palaa niin kovaa, että ääniaallot kaikuvat kaakelista toiseen. Mitä anonyymimpi vessa, sitä törkyisempiin tilanteisiin törmää. Kun kaakelit ovat kaikuneet tarpeeksi, ei energiaa enää riitä vessaharjan käyttämiseen. Julkisten vessojen äänimaisemaa kuvottavampi ongelma onkin toisinaan järkyttävässä kunnossa olevat pöntöt, sekä lainehtivat lattiat. Onneksi kaikki eivät käyttädy näin, mutta en ole ikinä törmännyt vastaavaan kommuunivessoissa.

Palataan vielä takaisin nettiin. Olen viime aikoina pelannut Counter Strike -nimistä tietokonepeliä, jossa viiden henkilön joukkueet taistelevat toisiaan vastaan. En ole erityisen hyvä pelaamaan, mutta nautin siitä kovasti. Valitettavasti nettipelaaminen on kytkeytynyt samaan verkostoon keskustelupalstojen kanssa. Sanat ”noob” ja ”fucking idiot” ovat tulleet viimeaikoina tutuiksi, kun joukkuetoverit ovat potkineet minua ulos pelistä. Olen havahtunut myös epätasa-arvoiseen kohteluun – vastaavia virheitä tekevät naispelaajat saavat osakseen hyväntahtoista naureskelua ja tsemppaamista. En ota anonyymistä kommentoinnista itseeni. Kun paremmat pelaajat siirtyvät rankingeissa ylöspäin, liittyvät he lopulta peliseuraan, jossa he törmäävät vastaavaan kohteluun.

Kuluneen sanonnan mukaan paska valuu alaspäin, mutta sen alkulähde ei välttämättä ole tavoitettavissa. Biologinen evoluutio ei pysy millään kulttuurievoluution perässä, joten ristiriitaisuus on ymmärrettävää. Geenit ja hormonitoiminta ohjaavat käytöstämme valtavasti. Monisoluisen eliön muovautuminen vie tuhansia vuosia, joten kaakelit tulevat varmasti kaikumaan vielä pitkään. Vaikka olemmekin vielä vaippaiässä, ei muita kunnioittava tapakulttuuri ole lainkaan huono suunta.

Teksti: Arssi Jalonen

Kuvat: Pixabay