Black lives matter-liikkeen ravisteltua maailmalla ja kotimaassa kaivataan edelleen konkreettisia rasismin vastaisia toimia. New York Timesin mukaan Portlandin kaupungissa on ollut mielenosoituksia taukoamatta George Floydin kuoltua poliisin käsissä.  Muu maailmaa reagoi osoittamalla tukensa järjestämällä mielenosoituksia. Myös Suomessa järjestettiin mielenosoituksia Helsingissä, Turussa, Vaasassa, Jyväskylässä, Tampereella, Oulussa ja Kuopiossa. Poikkeuksellisen upeaa oli, että kaksi 18- ja 19-vuotiasta teinityttöä järjestivät Helsingin mielenilmauksen. Sara Balhass ja Andrea Moukoa kuvasivat itseään Ylelle “perustytöiksi”, vaikka heille olisi monia muitakin titteleitä.

Kesäkuun ajan Black lives matter ja rasisminvastainen keskustelu oli pinnalla myös kotimaisessa mediassa. Suomen kolonialistinen historia, järjestelmällinen rasismi ja etenkin afrikkalaistaustaisten ihmisten kohtelu puhuttivat. Vasta viime vuosina rasismista on alettu keskustella rasismia kohtaavien ihmisten äänillä. People of color-henkilöitä on nostettu esille myös kulttuurintekijöinä ja esimerkiksi Jani Toivolan tuleva tv-sarja Ainoa huoneessa on ensimmäinen kotimainen sarja, jonka kaikki päähenkilöt ovat ei valkoisia. Kotimaan tilanteesta kertoo kuitenkin myös se, ettei meillä edellekään ole suomennosta termille “people of color”.

Kesän tapahtumista on povattu käännekohtaa Black lives matter-liikkeelle ja tapahtumien toivotaankin kehittyvän seuraavaksi Me took-liikkeeksi. On upeaa, että Suomessa ja maailmanlaajuisesti on herätty rasisminvastaiseen taisteluun. Meillä on kuitenkin vielä paljon tehtävää ja keskustelu rasismista on kiperästi kesken. Esimerkiksi Yle Areenan etusivulla jaksettiin pitää  “Black lives-matter – taistelu kansalaisoikeuksista”-osiota kolmen viikon ajan. Taistelu kansalaisoikeuksista ei kumminkaan ole vielä ohitse ja kolmen viikon ajan asian esiin nostaminen ei riitä. Keskustelu on avattu, mutta vielä on kilometrejä edessä.

Vaikka rasismista on puhuttu kenties enemmän kuin koskaan ennen, niin Suomesta löytyy edelleen tahoja, jotka eivät myönnä rasismin olemassaoloa tai ovat avoimen rasistia. Esimerkiksi Uno Turtiainen kummastutti avoimen rasistisella twiitillään kesäkuun alussa ja perussuomalaisten toinen aktiivi Juha Mäenpää käytti Facebook-päivityksessään sanaa “vieraslajit” kuvatessaan ei-kristittyjä ihmisiä. 

Selkeitä tekoja rasismia vastaan on myös tehty. Joukko taideopiskelijoita vaati adressillaan antirasismin opetusta osaksi opetussuunnitelmaan. Vaikka adressi ei kenties ollut täysin loppuun asti hiottu, niin sen esille nostamat teemat ovat erittäin tervetulleita julkiseen keskusteluun. Myös sosiaalisen median palvelu Tiktok on lähtenyt siivoamaan rasismia sisältävää sisältöään, vaikkakin huolestuttavan pitkään sisällön on annettu rehottaa alustalla.

Keskustelu ja rasisminvastaiset teot on siis aloitettu, mutta entä nyt? Mitä tavallinen ihminen voi tehdä toimiakseen antirasistisesti? Taajuusmedia kysyi Sara Balhassilta, joka Helsingin mielenosoituksen järjestettyään, antoi kasvot antirasismille, mitä yksilö ja yhteiskunta voi tehdä rasismia vastaan. “Jos törmäät arjessasi rasismiin tai näet toisen henkilön joutuneen rasismin kohteeksi on sinun syytä puuttua tilanteeseen sanomalla vastaan tai yrittämällä auttaa uhriksi joutunutta puhumalla hänelle ja osoittamalla, että sinuun voi turvautua. Jos sinulla on oikeus odottaa, ettei sinua kiusata etnisyytesi tai värisi takia, niin velvollisuutesi on, ettet kohtele ketään huonosti heidän etnisyytensä tai värinsä vuoksi”, Balhass toteaa.

18-vuotias Balhass edustaa uutta ikäpolvea, joka on nähnyt sosiaalinen median voiman ja siellä levinneet kansalaisoikeusliikkeet etunenässä. “Kouluissa pitää puhua enemmän rasismista ja mustien ihmisten historiasta. Asioita pitää tuoda jatkuvasti tietoon, eikä vain silloin kun ne ovat relevantteja tai trendaavia. Sukupolveni muuttaa asioita ja tekee muutoksen, jotta sukupolvi meidän jälkeemme saa oikeanlaisen maailman, jossa elää. Ihmiset pelkäävät puhua rasismista, mutta yhteinen äänemme on voimakkaampi, kuin pitkään jatkunut hiljaisuus.” Sukupolveni muuttaa asioita ja tekee muutoksen, jotta sukupolvi meidän jälkeemme saa oikeanlaisen maailman, jossa elää. Ihmiset pelkäävät puhua rasismista, mutta yhteinen äänemme on voimakkaampi, kuin pitkään jatkunut hiljaisuus.”