WWF:n julkaiseman Stop Ghost Gear-raportin mukaan haamupyydysten, eli mereen hylättyjen kalastusverkkojen, troolien sekä rysien vahingoittamien lajien määrä on kaksinkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana. Raportin mukaan haamupyydyksiä päätyy maailman meriin 0,5-1 miljoonaa tonnia vuosittain ja ne aiheuttavat vahinkoa kahdelle kolmasosalle kaikista merinisäkkäistä, puolelle merilintulajeista sekä kaikille merikilpikonnalajeille. Merieläinten lisäksi haamupyydykset tuhoavat merien elinympäristöjä, kuten koralliriuttoja. Myös rannikkoseutujen asukkaiden toimeentulo ja ravinnonhankinta kärsii, kun haamuverkot vahingoittavat pyydyseläimiä sekä tuhoavat mm. turismille tärkeitä, kauniita luonnonvesiä.
Haamupyydysten tuhojen estämiseksi on alettu tehdä toimenpiteitä satunnaisesti ympäri maailmaa muun muassa rajoittamalla tietynlaisilla verkoilla kalastamista tiettyyn vuodenaikaan tai tietyllä alueella. Jotta verkkojen omistajat olisivat helposti jäljitettävissä, verkot tulisi nimetä ja merkitä selkeästi ennen kalastamista. Myös biohajoavien ja eläimille turvallisten kalastusvälineiden käyttöä suositellaan ja uusia pyydyksiä kehitellään jatkuvasti. Tilanne ei kuitenkaan tule muuttumaan radikaalisti parempaan suuntaan, elleivät hallitukset ja elinkeinoelämä sitoudu ja lähde koordinoidusti muuttamaan asiaa maailmanlaajuisesti ja tue uuden, muovipäästöjä sitovan ja kansainvälisen sopimuksen perustamista.
Myös Suomessa haamuverkkojen kartoitukseen ollaan havahduttu. SYKEn koordinoima ja ammattikalastajien kanssa yhteistyössä toteutetussa Kadonneet pyydykset Suomen merialueilla -hankkeessa (KAPYYSI) on vuosien 2018-2020 aikana pyrkinyt kartoittamaan tilannetta sekä keksimään ratkaisuja haamuverkkojen siivoukseen ja kierrätykseen. Tällä hetkellä tilanne Suomessa on haamuverkkojen osalta suhteellisen hyvä, sillä avomerialueen verkkopyynti on käytännössä loppunut, eikä ammattikalastus ole siinä mielessä haamuverkkojen aiheuttaja. Suurempaa päänvaivaa käyttämättä jääneet pyydykset aiheuttavat maissa, sillä käyttökelvottomia pyydyksiä jätetään lojumaan satamiin sekä venevajoihin. KAPYYSI-hanke keskittyykin tehostamaan verkkojen kierrätyksen tiedottamista ja kehottamaan kalastajia lajittelemaan käyttämättömät verkkonsa oikeaoppisesti, jotta verkoissa käytettyjen arvokkaiden muovi- ja metalliosien hyötykäyttö jatkuisi, eivätkä ne päätyisi meriin kelluskelemaan.
Haamupyydyskuolemat ovat turhimmanlaatuisia kuolemia, sillä roskaverkkoihin menehtyneitä eläimiä ei voi käyttää eläinten eikä ihmisten ravinteena eikä muussakaan hyötykäytössä. Pyydyksiin takertuneet pieneläimet houkuttelevat puoleensa suurempia saalieläimiä, ja murheiden ketju on loputon. Myös suomalaisille rakas saimaannorppa saa vuosittain kärsiä verkkokalastuksen ja huolimattomasti hoidettujen pyydysten vuoksi ja norppakuolemia on nähty joka kesä.
Haamupyydysongelma on yksi maailmamme merien muovisaasteilmiön suurimpia osatekijöitä. Jotta merien eliökunnan monimuotoisuus ja jatkuvuus turvattaisiin, tulisi maiden hallitusten sekä suuryritysten tiedostaa ongelma ja toimia sen kitkemiseksi.
