Mukavan aurinkoisen kesän jälkeen lomat loppuivat elokuussa niin koululaisilla kuin koronaviruksellakin. Tartuntojen määrä alkoi kasvaa päivittäin muutamista kymmenistä useisiin satoihin, ja nyt lokakuussa tilanne ei oikeastaan paljoa poikkea viime keväästä. Ainoa muuttunut tekijä on se, että nyt syksyllä virus leviää lähinnä nuorien aikuisten keskuudessa, kun keväällä sitä ilmaantui enemmän vanhemmassa väestössä. Korona ei silti tautina ole heikentynyt tai menettänyt tehoaan aiheuttamissaan oireissa sekä jälkioireissa. Oikeastaan joidenkin lähteiden mukaan väitetään, että korona olisi nyt jopa tuhoisampi kuin mitä se oli keväällä.
Jos muistelee puoli vuotta taaksepäin sitä aikaa, kun korona tuli Suomeen, meillä oli todella selkeä ohjeistus hallitukselta siihen, kuinka pitäisi toimia. Käskettiin pysyä kotona, määrättiin pesemään käsiä, ja vaadittiin kaikilta turvallisuusohjeiden noudattamista.
Mutta tänä syksynä hallitukselta saatu ohjeistus oli käyttää omaa järkeä.
Siis että mitä? Aivan itsekö joutuisin ajattelemaan?
Järjenkäyttöohjeistuksen avuksi olemme saaneet maskisuosituksia ja muistutuksia turvaväleistä, ja suositellaan, etteivät ihmiset kokoontuisi enää sankoin joukoin. Baarien ja ravintoloiden aukio-oloaikoihinkin on puututtu. Mutta kun ei ole tullut käskyjä, ei määräyksiä, eikä vaatimuksia, niin eikö silloin kaikki ole vielä sallittua?
Tänä päivänä kun avaa lehden tai tv:stä alkaa uutiset, niin tuntuu että elämme samaa päivää koko ajan uudestaan. Olemme jo kahdeksan kuukauden ajan olleet päivittäin kuulemassa koronasta, ja mitä se on jälleen saanut aikaiseksi. Sellainen kieltämättä väsyttää jo varmasti jokaista meistä. Ihminen on laumaeläin, eikä meitä ole luotu olemaan neljän seinän sisällä omissa oloissamme. Kaipaamme aina muiden ihmisten keskelle, ja vaikka videopuhelut tuovat jonkinlaista lohtua, ne eivät korvaa oikeaa ihmiskontaktia. Kaipaamme normaalioloja, kun ei tarvinnut miettiä tautioireita ja kuolemaa astuessaan ovesta ulos.
Hallitus ei ole kieltänyt kaikkea, vaan se on pyytänyt ihmisiä käyttämään omaa järkeä koronan leviämisen ehkäisemiseksi. Nyt ei ole aika puolustaa tekojaan sanomalla ”no mut kun mä oon aina ollu enemmän tunne- kuin järki-ihminen”. Nyt täytyy käyttää sitä järkeä ja niitä ohjeistuksia, joiden kanssa opimme elämään jo keväällä. Emme tarvitse Sanna Marinia toimimaan joka asiassa äitihahmona, jonka täytyy erikseen käskeä tyhjentämään tiskikone ja pesemään kädet, vaan me voimme jokainen käyttää omaa järkeämme ja tehdä sen aivan pyytämättäkin.
Ensi viikon tartuntatilanne riippuu täsmälleen siitä, mitä valitsemme tehdä jo tänään ja tällä viikolla. Joten käytetään nyt sitä omaa järkeä.
Juuri kuten meitä on ohjeistettu.
