Mira kohtaa haasteita kesätyöpaikassaan. Kaarlo joutuu toimimaan vasten tahtoaan rivilääkärin roolissa.
Maria katseli, kun tyttö siivosi rantaa. Alkuun urakka oli näyttänyt sujuvan ripeästi, mutta viime päivinä Mira oli ollut jotenkin vaisu. Reipas opiskelija oli kuin varjo siitä ihmisestä, jonka hän tapasi muutama viikko sitten. Tytön liikkuminen rannalla oli kuin hidastetusta filmistä.
”Mira! Tule käymään täällä”, Maria huusi ja päätti tarjota tytölle teekupillisen. Hän voisi siinä samalla ohimennen kysellä mikä oli vialla. Tosin nyt oli maanantai, ehkä takana oli vain rankanpuoleinen viikonloppu juhlineen. Pitäisi kai pitää opetusluontoinen keskustelutuokio siitä, että vapaa-aika ei saa häiritä työntekoa. Tosin, ei hän oikeastaan voisi kovin tiukkana olla. Kukapa ei joskus juhlisi asteen verran liikaa. Omista nuoruusvuosista tuntui vaan olevan ikuisuus.
Mira laahusti päärakennuksen terassille. Häntä ei olisi yhtään huvittanut keskustella talon rouvan kanssa tänään. Heidän maailmansa olivat niin kaukana toisistaan kuin vain voi olla. Oikea titaanien törmäys. Tosin Mira voisi olla kiinnostunut kierrättämään Marian vaatekaapin sisällön itselleen. Hän ei ollut koskaan nähnyt kenelläkään noin paljon Armanin ja Guccin vaatteita, saati sitten Minna Parikan kenkiä. Kaapissa on varmasti sellaista, mitä Maria ei enää tarvitse, ja hän aikoi olla apajilla ensimmäisenä.
Terassilla odotti höyryävä teekuppi, jossa sojotti kullankeltaisesta hunajasta tahmea hunajahyrrä.
”Se siitä vegaanielämästä”, Mira mietti puoliääneen. Kaipa hän voisi antaa itsellensä hieman vapauksia vegaanisuudesta kesätyön aikana. Hän tunsi jostain syystä olonsa tänä aamuna verrattain huonoksi, ja ajatus lämpimästä hunajateestä tuntui hyvältä. Hän ei edes muistanut, milloin hän oli viimeksi maistanut hunajan makeaa aromia.
Maria viritti kasvoilleen tekopirteää hymyä samalla, kun käveli terassille teekuppi kädessään. Tyttö istui tuolilla innottoman oloisena ja posket melkoisen punahehkuisina. Hän tunsi hetkellistä hellyyttä tyttöä kohtaan. Kaipa riepu yritti kuitenkin tehdä työnsä hyvin. Eihän nuoruudelle ja kokemattomuudelle loppujen lopuksi voi mitään. Tyttö näytti olevan ajatuksissaan katsellessaan rannalle. Hellyyden tunteet vaihtuivat kauhistukseksi, kun Maria tajusi Miran pyörtyneen ja teekupin kaatuneen tiedottoman tytön työvaatteille. Maria kantoi tytön sisälle, ja riisui kuuman teen kastelemat vaatteet tytön yltä.
”Kaarlo, Kaarlo! Tule heti tänne! Maria huusi. Talosta ei kuulunut vastausta. Oliko mies tapansa mukaan lähtenyt ovesta ulos sanomatta sanaakaan. Maria kaivoi taskusta iPhonensa ja naputteli Kaarlon työnumeron sormet täristen. Mies ei vastannut. Mariaa inhotti, hän ei olisi halunnut soittaa Kaarlon vastaanottoapulaiselle. Tilanne oli kuitenkin kriittinen, hänen oli tavoitettava Kaarlo heti, ajattelipa kuka mitä hyvänsä.
Kaarlo saapui puolen tunnin kuluttua. Hän oli ärtynyt, varakkaan pariskunnan ennakkohaastattelu kirurgista toimenpidettä varten oli täytynyt siirtää seuraavalle päivälle, koska kotona oli muka jotain hässäkkää uuden apulaisen kanssa. Marian kuului huolehtia palvelusväen asioista, ei hänen. Hänhän oli kuitenkin vastuussa koko talouden rahaliikenteestä, ja luoja tietää, että rahaa kului melkoisesti koko kokonaisuuden ylläpitämiseen. Tyttö makasi hiljaa heidän sängyssään. Näytti nukkuvan. Maria oli sentään ymmärtänyt viilentää teenpolttamat kohdat ihosta kylmäpusseilla. Kaarloa ärsytti äkillinen paluu rivitohtorin rooliin.
Maria touhusi tytön ympärillä kuin kanaemo. Hänen yllätyksekseen vaimo oli mitannut tytön kuumeen ja pulssin. Kaarlo ei ollut nähnyt vaimoaan noin pirteänä pitkään aikaan.
Kaarlo käänteli tyttöä kuin eilispäivän grillivarrasta. Miralla oli korkea kuume. Kaarlolle alkoi tulla epämääräinen tunne siitä, että kuumeen takana olisi jotain muutakin kuin vain rannalla kuumasti paistanut aurinko.
~
Karjaalaisen koulun tuhkarokkoepidemiasta oli noussut melkoinen mediamylläkkä. Tunnettu radiojuontaja oli suorassa lähetyksessä erehtynyt syyttämään vanhempia täysin vastuuttomiksi kasvattajiksi, koska jättävät tietoisesti lapsensa rokottamatta ja aiheuttavat tällaisella toiminnalla vaaraa kaikille. Joku kaksivuotiaskin oli jo kuollut jälkitautina puhjenneeseen aivokalvon tulehdukseen. Juontaja ei ollut muistanut faktaa, että kyseinen rokotus annetaan yli kaksivuotiaille.
Henkka oli viime päivinä keskittynyt opettamaan tervettä osaa Summasen lapsikatraasta kotona. Matematiikan opettaminen läheisessä metsässä käpyjen ja tikkujen kanssa olikin ollut hauskaa. Viime maanantaina he olivat kuitenkin päätyneet paikallislehden ja iltapäivälehden kansikuvaan esimerkkinä perheestä, joka ei rokota lapsiaan.
Seuraavana päivänä Summasen vanhan talon rajalla oli parveillut toimittajia, ja Ukko Summanen oli määrännyt heidät opiskelemaan sisätiloissa. Isäntä tosin antoi ihan itse riittävästi jutun juurta toimittajille. Kuva Ukko Summasesta shamaanipuvussa täytti melkoisen monen iltapäivälehden sivua. Lehtien otsikot kertoivat joko vanhan shamaanin taikauskoisesta manaamisesta tai päivittelivät sitä, kuinka tällaisia uskonnolliselta vaikuttavia lahkoja voi ylipäänsä olla Suomessa.
Viimeinen niitti Summasen äijälle oli sosiaaliviranomaisten visiitti, jossa taloa oli moitittu törkyiseksi ja lähes asumiskelvottomaksi. Viranomaiset olivat jopa uhanneet sairaiden lasten huostaanotolla. Perhe muuttaisi metsäleirille pohjoiseen siksi aikaa, kun kohu velloisi, oli Ukko Summanen todennut.
”Paskapuhetta”, Henkka puhisi. Huolimatta kummallisista tavoistaan, nämä tyypit pitivät huolta itsensä ja lastensa lisäksi myös koko maailmasta. Talo oli vanha, hitusen rempallaan sieltä täältä, mutta silti lämmin ja kodikas. Tähän taloon ei hankittu mitään turhaa. Ruoka oli yksinkertaista, sisälsi paljon rouvan viljelemiä kasviksia ja luonnosta kerättyjä villivihanneksia, mutta sitä oli kuitenkin riittävästi. Ruokapöytään mahtuivat omien lisäksi myös muut satunnaiset vierailijat. Äijän idea metsään muuttamisesta oli kuitenkin aivan älytön. Perheen pako vain pahentaisi tilannetta.
Henri muisteli, että Mira oli saanut kesätyön jonkun lääkärin luota. Hän päätti soittaa Miralle. Ukko Summanen ei varmaan hyväksyisi lääkäriä kotonaan, mutta rouva saattaisi kuunnella järkipuhetta.
Miran puhelin hälytti pitkään ja Henrin yllätykseksi puhelimeen vastasi Miran sijaan kireältä ja stressaantuneelta kuulostava miesääni. Sen oli pakko olla Miran työnantajana toiminut lääkäri. Hän selitti tilanteen ärtyneen oloiselle miehelle. Miralle hän ehtisi soittaa myöhemminkin.
”Minkä taakseen jättää” on viisiosainen jatkokertomus Kaarlosta, keski-ikäisestä kirurgista, joka on päässyt elämässään tavoitteisiinsa. Kohtalolla on kuitenkin oma osansa siihen, kuinka paljon Kaarlo voi unohtaa menneisyydestään.
