Sydämensyke, käsien tärinä ja äänen värinä ovat jopa ammattiesiintyjälle tuttuja ongelmia. Näyttelijä Kari Ketosen mukaan esiintymispelon voi kääntää voitoksi. Lasten jännittäminen mielletään usein söpöksi, mutta aikuiset jäävät usein asian kanssa yksin. Tärkeintä on ymmärtää, että kukin jännittää tavallaan.
Esiintymisjännitys on tuttua näyttelijä Kari Ketoselle.
Kari Ketonen on 42-vuotias teatteritaiteen maisteri. Hänet muistetaan parhaiten elokuvista Pelikaanimies sekä Napapiirin sankarit. Televisiossa hän tuli tutuksi suositusta Ketonen ja Myllyrinne –sketsisarjasta, jota hän myös käsikirjoitti yhdessä Ville Myllyrinteen kanssa. Tällä hetkellä Ketosen voi nähdä YLE:llä uusintana näytettävässä Kimmo-komediasarjassa.
”Esiintymiseen liittyy halu saada hetkellinen voimakas hyväksyntä eli huomiota ja positiivista palautetta isolta joukolta ihmisiä nopeasti. Olo saattaa olla kelvoton, jos sitä ei saa”, Ketonen selittää.
Jännittäminen ei aina haittaa esitystä, sillä tietty määrä tunnekiihotusta on tavallisesti hyödyksi. Tämä pätee jopa sellaisiin jännityksen tasoihin, mitkä esiintyjästä itsestään tuntuvat epämiellyttäviltä.
”Fyysisesti jännitys tuntuu adrenaliinin tasaisena virtana, kuin kehossa olisi jotain myrkkyä. Jos samanlainen olo tulisi keskellä päivää ilman mitään syytä, lähtisin varmasti lääkäriin. Tiettyyn tasoon asti jännitys koetaan energisoivana, lievästi hihityttävänä tunteena. Se piristää ja auttaa näkemään, kuulemaan, ajattelemaan sekä reagoimaan nopeammin. Kun se ylittää tietyn kynnyksen, se muuttuu jumiuttavaksi ahdistukseksi. Silloin tilanteesta haluaa pois mahdollisimman nopeasti.”
Joskus kuitenkin käy niin, että jännittäjä keskittyy liikaa omaan olemukseensa eikä vuorovaikutustilanteeseen, läsnä oleviin ihmisiin tai käsiteltävään asiaan. ”Esiintymisjännitys esimerkiksi rumpuja soittaessa voi olla ongelma, koska se tuottaa kämmenten hikoilua siinä määrin, että kapula lipeää tai motoriikka kärsii. Seuraa pelko siitä, että joku muu huomaa jännityksen”, Ketonen sanoo.
Myös jännittämisen huipun ajoittamisella suhteessa esitykseen on merkitystä. Vähemmän kokeneilla esiintyjillä jännitys kehittyy pitkän ajan kuluessa ja saavuttaa huippunsa itse esityksen aikana. Kokeneilla esiintyjillä jännitys taas purkaantuu juuri ennen esitystä.
Jännittämistä ei kannata pelätä vaan sitä kohti on hyvä mennä etenkin ammateissa, joissa läsnäolo ja esiintyminen ovat ensisijaisen tärkeitä. Pelkoa ja sen aiheuttajia on myös hyvä tutkiskella mielessään.
”Jos minulle tulee ahdistava jännityksen tunne, yritän olla vastustamatta sitä. Pysähdyn tunteen äärelle, hengitän ja sallin sen tehdä tehtävänsä. Tunteissa on kuitenkin kysymys siitä, että jos hyväksymme ne ja annamme niiden olla ja kulkea läpi, niin kohta tilalle tulee jotain muuta”, Ketonen kertoo.
Suhtautumalla tunteeseen sallivasti ja hyväksyvästi, kokemuksen voi muuttaa voimavaraksi. Jännityksen tunne on kuitenkin merkki siitä, että valmistaudumme tekemään parhaamme.
”Omien selviytymismekanismien purkaminen on tärkeää. On vaikea käsitellä pelkoa jos tuntuu siltä, että tilanteesta ei selviä. Vasta kun oppii olemaan pelkonsa kanssa, itsensä voi viedä omille äärirajoilleen ja veitsenterälle.”, Ketonen sanoo. ”Tätä kautta voi tuottaa elävämpää ja läsnäolevampaa ilmaisua”.
