Helsingin rakennusvirasto keksi viime syksynä kasan huippuideoita terassien piristämiseksi. Käytännössä uudet määräykset käskivät heittämään koko terassin roskalavalle, varsinkin jos se sisälsi valkoisia, silmiä julmasti häikäiseviä kalusteita. Lisäksi kolean sään sattuessa kaupunki suosittelisi jättämään lämmityslaitteet kaupan hyllylle ja antamaan asiakkaalle mieluummin huovan.
Kaiken kukkuraksi kaljan mainostaminenkin täytyy samalla kieltää, etteivät ihmiset erehtyisi sammuttamaan janoa muulla kuin vedellä. Harmi vaan, että tavaroiden ostaminen käy kalliiksi, jos niihin ei saa liittää rahanarvoisia mainoksia.
Joten ravintoloitsijat sanoivat, että pitäkää direktiivinne, ja päättivät boikotoida terassilupien hakemista. Virasto taipui ja lievensi sääntöjä. Hienoa.
Mainoskiellon taustalla oli ajatus mukailla tulevaa alkoholilakia. Alkoholin mainonta katoaa yleisillä paikoilta, kuten bussipysäkeiltä, ja televisiossa alkoholia saa mainostaa vasta lasten nukkumaanmenoajan jälkeen. Päättäjien suunnalta on jo väläytetty mahdollisuus kieltää kaljan myyminen iltakuuden jälkeen perjantaisin ja lauantaisin sekä rajoittaa sen myyntiä myös sunnuntaisin. Miksi alkoholia pitää pelätä?
Ihan kuin verojen nostaminen muuttaisi suomalaisten tapaa kuluttaa alkoholia. Uutiset toitottavat säännöllisin väliajoin Viron kasvavasta viinarallista, eikä ihme.
Kun katsoo yhden yökerhoillan kuitteja seuraavana aamuna, voi vain todeta, että olisihan ne rahat voinut käyttää hyödyllisemminkin, kuten matkaan ja majoitukseen Tallinnassa sekä pariin lavalliseen olutta.
Ihan kuin myynnin ja mainonnan rajoittaminen vähentäisi haluani ostaa alkoholia. Vaikka tupakka piilotettiin näköetäisyydeltä koodien taakse, näkee vienon savuvanan silti nousevan teinien hymyilevistä suupielistä. En edes muista, koska olisin viimeksi kuullut asiakkaan tilaavan tupakkaa numerolla eikä nimellä. Olipa ajan ja vaivan arvoinen laki. Miksi päättäjille edes maksetaan tavallisen kansalaisen kiusaamisesta?
On fakta, että suomalainen juomakulttuuri on syvällä ihmisten sisimmissä, ja sen haittavaikutukset ovat yhteiskunnalle kallista lystiä. Ja tietysti alkoholin saaminen on vaikeampaa, kun sen saantia hankaloitetaan. Olisiko kuitenkin mahdollista lähestyä ongelmia toiselta kantilta?
Entä jos me suomalaisina osaisimme kerrankin ideoida positiivisella mielellä? Oluttuopin ääressä se tuntuu aina onnistuvan.
Humalahakuinen juominen ei ole ainoa vaihtoehto nauttia alkoholista. Todistaahan sen jo moni Euroopan maa. Eivät ranskalaiset ole tunnettuja kännitoilailuistaan, vaikka viinipullo kiertää vauvalta vaariin. Saksassa ja muualla Itä-Euroopassa olut on ruokajuoma muiden seassa, ja sitä on tarjolla useina eri lajeina nautittavaksi.
Yritettäisiin siis kerrankin palata takaisin ajoille, jolloin Jyväskylässä järjestettiin Suomen puhutuin rallitapahtuma ja virvokkeita kehtasi ostaa kolikoilla.
