MTV3:lla esitettävä Ensitreffit alttarilla nostatti monella niskavillat pystyyn, mutta minä annoin hitaasti kiihtyvät aplodit tälle spektaakkelille. Formaatin tyylikkyydelle tai sen myötähäpeään nojaavalle kerronnalle en tuonut käsiäni yhteen. Aplodini ansaitsi ohjelman tekijät ja siinä esiintyvät ihmiset, koska he olivat valmiita kehittämään kahta pölyttynyttä konseptia – parinvalintaa ja avioliittoa.
Todella nopea kertaus avioliiton historiasta:
Avioliitto aloitti kahden ihmisen välisenä sopimuksena, joka oli pätevä koko yhteiskunnan silmissä. Järjestelmä toimi pitkään hyvin, ja ihmiskunta jatkoi sivistymistään, mutta sitten puun takaa tuli kirkko pilaamaan taas nämäkin bileet. Suomessa pakollinen kirkollinen vihkiminen otettiin käyttöön 1734, ja näin avioliitosta tehtiin kotimaassamme jotain mysteerisen pyhää.
Parinvalintaa pidetään jotenkin ällistyttävänä asiana, mutta todellisuudessa se seuraa ihmiskunnan mukana kehittyneitä lainalaisuuksia. Ihmisen, kuten muidenkin eläinten, tehtävä on lisääntyä. Parinvalinta huolehtii, että siemenet kylvetään otolliseen maaperään. Ihastumisrefleksin kytkeytyessä päälle lennät täysin automaation alaisena, jotta tie kylvöhommiin olisi taattu. Tämä pätee naisissa sekä miehissä, vaikka näkökulmani on siementäjän.
Ensitreffit alttarilla tuo näihin kahteen inhimilliseen toimintaan hyvin varustellun kolmannen pyörän – tieteen. Ohjelmassa esiintyviä pareja muodostettaessa on käytetty hyväksi psykologiaa, todennäköisyyslaskentaa ja keskiarvojen kohtaamista. Asiantuntijoiden avulla kokeeseen osallistuvat levittävät kätensä ja kaatuvat tieteen hellään huomaan. Tässä on ohjelman kauneus: nämä henkilöt ovat valmiita luottamaan elämänsä tärkeimmän valinnan numeroille.
Kirjaudut valtion palveluun, jossa varaat ajan avioliiton inssiä varten.
Avioliitto instituutiona on vanha ja konservatiivinen, ja se tuntuu nykyään enemmän pakolliselta pahalta kuin rakkauden loppusijoituskohteelta. Nyt, kun pallo on potkaistu alamäkeen, mielestäni sen vauhtia on kiihdytettävä. Mitä jos tulevaisuudessa istut tyhjässä yksiössäsi ja päätät, että nyt on aika mennä naimisiin. Kirjaudut valtion palveluun, jossa varaat ajan avioliiton inssiä varten. Retinaaliskannauksen jälkeen saat ajan maistraatilta. Luet vielä tärkeimmät tärpit kokeeseen ja näet mielikuvia tulevasta puolisostasi.
Täydellisen avioliiton algoritmi alkaa prosessoimaan tietojasi samana iltana. Terveyshistoriasi, koulutustietosi, lempivärisi ja omat mieltymyksesi muunnetaan binäärikoodiksi, joka heitetään muiden avioliitolle valmiiden henkilöiden datavirtaan. Olet numeroita, joita verrataan muihin koodeihin, jotta päästään mahdollisimman lähelle sitä oikeaa. Kone on tehnyt työnsä, sinulle on löydetty pari.
Olette aviopari, jonka tiede on luonut, ja eronne on hyvin epätodennäköistä.
Saat kokeesta täydet pisteet, joten olet valmis seilaamaan avioliiton prosessoituun satamaan. Seuraavan kolmen kuukauden aikana sinulle ja parillesi simuloidaan avioliiton arki, jonka aikana teidän toimintaanne seurataan analysoiden. Jos saatte koeajan jälkeen hyväksynnän maistraatilta, valtio integroi koodinne toisiinsa. Olette aviopari, jonka tiede on luonut ja eronne on hyvin epätodennäköistä. Avioliiton vuosihuoltoja pidetään alussa tasaisin väliajoin, jotta rakkauden syntymiselle luodaan hedelmällinen maaperä, mutta huoltojen määrä vähenee liittonne vankistumisen myötä. Näin avioliitto tekee täyden ympyrän, se pysyy kahden ihmisen välisenä sopimuksena, mutta tieteelle annetaan vapaat kädet. Olisiko tämä dystopia vai utopia?
