Kun ilmastonmuutos nosti päätään julkisuudessa ensimmäisen kerran, sitä vähäteltiin ja pidettiin valheena. Niinhän se näyttäisikin Suomen näkökulmasta olevan. Suomen talvet ovat edelleen runsaslumisia ja säätkin ovat pysytelleet vakaina.
Ihiminen tekee koko ajan työtä ilmastonmuutoksen estämiseksi energia- ja ilmastopolitiikalla. Tietenkin myös maailmalla on vieläkin niitä ihmisiä, jotka pitävät ilmaston lämpenemistä satuna. Esimerkiksi rapakon toisella puolella asuva Aku Ankan kaima, niin hiustyyliltä kuin elämän tavoiltaan, aloitti niin sanotun ”hiilisodan”. Tarkoituksena on elvyttää hiilivoiman käyttöä ja karsia ympäristösäädöksiä. Myönnettäköön, ettei Yhdysvaltain presidentti ole yhtä hyväntahtoinen kuin Aku, mutta ei kummastakaan tunnu olevan noin vastuullisiin hommiin.
Ilmastonmuutoksen takia kahvikin uhkaa loppua maailmalta. Ilmaston lämpeneminen ja sademäärissä tapahtuvat muutokset ovat jo nyt aiheuttaneet vaikeuksia kahviviljelijöille. Pahimmassa tapauksessa kahvista tulee harvinaista herkkua vuoteen 2050 mennessä. Miten niinkin kahvista riippuvainen valtio kuin Suomi, tulisi selviytymään tällaisesta takaiskusta? Pelottavaa on kuvitella, kuinka pahaksi tämä voi viedä valtiomme tilan pitemmällä aikavälillä.
Ensimmäisenä kahvin loppuminen vaikuttaisi tavallisten kansojen harrastuksiin. Mammat eivät enää keksisi elämälleen merkitystä, kun ainainen kahvitarjousten kyttääminen loppuu tykkänään. Enää ei voi myöskään valittaa viattomalle henkilökunnalle siitä, että sadan, jopa kahden sadan kahvipaketin joukosta löytyy se yksi ilmaa sisuksiinsa imenyt kappale. Missä jamassa olisimmekaan ilman näitä siviilijoukkoja, jotka varmistavat kahvipakettien laadun tavallisille asiakkaille laadun takeen. Heille tämän ikävän menetyksen myötä pystytettäisiin tietenkin erinäisiä muistomerkkejä kirkonkylien keskustoihin, ja kahvintarkastajamummot alkaisivat perustaa säätiöitä, joille puolustusvoimat keräävät aina itsenäisyyspäivän korvilla rahaa.
Tulevan veteraanijoukon lisäksi Suomen rakennusalakin joutuisi huimaan laskuun juuri kirityn kasvun jälkeen. Pahimmassa suurin osa rakennustyömaista jäisi jopa keskeneräiseksi. Suomalainen duunarihan ei nimittäin suostu kiristämään kahvitauoista. Kadulla(kaan) ei ole välttämättä turvallista liikkua öiseen aikaan, kun vartijat ja yövahdit eivät pysy hereillä. Moni yritys tulee joutumaan karmean vandalismin uhriksi.
Kulttuurialakin tulee kärsimään. Opiskelijoista kootut käsikirjoitusryhmät työskentelevät tälläkin hetkellä salaisissa kellareissa käsikirjoittamassa muun muassa Kansallisteatterin näytelmiä ja pitävät suomalaista kulttuuritarjontaa yllä. Miten he pystyvät jatkamaan tärkeää työtään ilman kahvia?
Moni perinteinen surujuhla menettää merkityksenä. Hautajaisten muistotilaisuudessa ei ole enää kahvia tarjolla, mikä tekee kaiken lisäksi papin työstä merkityksetöntä. Tämä voi johtaa suuresti ateismin kasvuun ja kirkkojen autioitumiseen. Ilojuhliin tämä ei vaikuta. Suomalaiset ovat osanneet tehdä sahtia jo ristiretkistä lähtien. Suomen väestön vanheneminen ja laskeva väkiluku on ollut ongelma jo pitkään ja kahvin myötä se tulee kasvamaan. Miten nuoret kykenevät tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen, kun eivät kykene pyytämään tätä kahville?. Moni yksinäinen mies laittaa itsensä vielä narun jatkeeksi, kun ei pysty tilaamaan itselleen niin sanottua ”aamukahviseuraa”.
Muualla maailmassa keskustellaan tulevaisuudesta ilman puhdasta vettä, tai ilman puhdasta ilmaa. Suomeen tämä kysymys keskittyy tulevaisuudesta ilman kahvia ja tätä keskustelua käydään aina tähtien sotiin asti.
