Monipuolista mediasisältöä ja kiinnostavia mielipiteitä.
Vietin yhteensä kahdeksan kuukautta tien päällä liftaten yksinäni koko Uuden-Seelannin halki. Asuin missä vain oli sijaa tai tarvetta työntekijälle, mutten koskaan pysynyt aloillani kauemmin kuin viikon tai pari. Olin rutiköyhä irtolainen, ainakin romanttisissa mielikuvissani. Todellisuudessa olin ihan yhtä lottovoittajasuomalainen kuin kotonakin – säästöt, luottokortti ja kiltti isäni olisivat kyllä järjestäneet asiat, jos jotain olisi mennyt …
Palasin vaihtovuodeltani Tanskasta muuttuneena. Englantiini oli tarttunut amerikkalainen nuotti, ja olin oppinut juomaan kaljaa ja kävelemään korkokengillä. Olin tullut avoimeksi, iloiseksi ja rohkeaksi: en enää pelännyt lentämistä tai ahdistunut laskujen maksamisesta. Valitettavasti Suomessa kaikki oli kuitenkin pysynyt ennallaan. Ystäväni puhuivat samoista asioista kuin aina ennenkin, ja sisarukseni kohtelivat minua ihan samalla tavalla kuin ennen lähtöäni. Minä taas …
Tanskassa asuvat Euroopan onnellisimmat ihmiset. Minä halusin olla yksi heistä, joten lähdin toisena yliopistovuotenani opiskelijavaihtoon Kööpenhaminaan. Oli tammikuu. Helsinki-Vantaalla haisi palanut glögi ja kiitoradan reunalla koivunrungot värjöttelivät loskavallien keskellä. Noustessani koneeseen hyvästelin mielessäni Suomen ikiajoiksi. En ollut koskaan edes käynyt Tanskassa, mutta olin jo päättänyt sen olevan minulle juuri oikea paikka. ”Uusi alku”, muistan mahtipontisesti …
Teininä minä ja paras kaverini Meela unelmoimme, mihin muuttaisimme isona. Kerrostalojen varjossa, aution urheilukentän laidalla ja ränsistyneen lintutornin portailla me haaveilimme elämästä jossain kaukana, missä talot olisivat keskiajalta, ihmiset vapaita ja saksofoni soisi kynttilänvalossa illasta aamuun. Siellä jossain minustakin tulisi kalpea, kaunis ja kiinnostava, ja elämäni voisi viimein alkaa. En malttanut odottaa. Meela lähti heti lukion …
Teini-iästä muistan parhaiten yöt. Muistan, miten autojen etuvalot valaisivat koko ensimmäisen kerroksen huoneeni vain korostaakseen sitä pimeyttä, joka jäi jäljelle niiden mentyä. Vihaiset äänet naapuriasunnossa, jotka nousivat ja laskivat yön hitaasti madellessa kohti aamua. Lemmikkirottani, joka itsepintaisesti järsi häkkinsä kaltereita yö toisensa jälkeen, yhtä loukussa kuin omistajansa. Minä makasin valveilla kuunnellen tarkkaavaisena, milloin avaimet kääntyisivät …
Mitä sinulle tulee mieleen sanasta koti? Mietitkö lapsuutesi keittiötä? Valoa, joka siivilöityi aamuisin huoneeseesi? Muisteletko ensimmäistä omaa asuntoasi ja miltä sen eteinen tuoksui, kun astuit sisään? Minä istun kodissani Helsingin Alppilassa ja muistelen miten päädyin tänne. Pysähdyspaikkoja on ollut useita. Lapsuudenkotini, alkukotini, jälkeen olen asunut yli kymmenessä eri osoitteessa, joista muutama on tuntunutkin joltain kodintapaiselta. …
Matkailijalla on oiva tilaisuus rakentaa Suomi-kuvaa ulkomailla. Usein maamme on ulkomaalaisille lähes tuntematon maailmankolkka, jolloin sitä saa valottaa aivan haluamallaan tavalla. Mutta mitä siitä kertoisi, kysyjille vastaisi? Omat kertomukseni synnyinmaastani ovat riippuvaisia ennen kaikkea siitä, kuinka pitkään olen ollut tien päällä. Matkan alkuvaiheessa olen harvemmin kovin suopea isänmaatani kohtaan. Kysyjäpolot saavat niskaansa ankean kuvauksen talven …
”Minulla ei yksinkertaisesti ollut vaihtoehtoja”, Ilkka Malmberg vastaa kysyttäessä, miten hän päätyi ammattikirjoittajaksi. ”Kirjoittaminen saattaa hyvinkin olla ainoa homma, johon elämässä pystyn. Muuta en ole toistaiseksi keksinyt.” Onnekseen Malmberg, 60, osaa hommansa hyvin: Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen toimittaja palkittiin helmikuussa Suomen Kulttuurirahaston kulttuuritekopalkinnolla. Hänen syväluotaavat ja oivaltavat reportaasinsa ovat vieneet hänet milloin hampurilaisaterialle nebraskalaisen pikkukylän tavernaan, neliraajahalvaantuneen …