Nivala Cowboys-divarijoukkueesta Miamiin ja SM-liigajäille ponnistanut Pasi Nielikäinen kertaa otsikoita kerännyttä uraansa. Monet muistavat Nielikäisen tappeluista ja kovista otteista kaukalossa, mutta mitkä olivat Pasille uran kohokohdat ja mieleenpainuvimmat hetket?
Terve Pasi! Mitä kuuluu?
Ihan hyvää kuuluu! Tällä hetkellä en vielä tiedä mitä rupeen isona tekemään. Se voi liittyä jääkiekkoon, valmennukseen tai tuomarihommiin. Tai jotain muutakin. Urheilukirjan kirjoittamistakin olen harkinnut.
Mihin urasi loppui?
Polven rustovauriot lopettivat urani. Rikkinäisellä polvella pelasin pari viimeistä vuotta IFK:ssa ja viimeisen jokerivuoden. Kun ei pystynyt täysipainoisesti harjoittelemaan pelin tasokin jäi siitä huipusta. Rustovauriot eivät parane ikinä. Toivottavasti ei tarvitse kuitenkaan rollaattoria tai rullatuolia ottaa käyttöön!
Miten päädyit jääkiekkoilijaksi?
Olen kotoisin pienestä lehmäkylästä Nivalasta, ei siellä ollut oikein mitään muuta mahdollisuutta kuin urheilla. Nelivuotiaana sain ensimmäiset luistimet, siitä lähtien olen ollut jatkuvasti jäällä. Aina oli kova polte jääkiekkoon. Reijo Ruotsalaisen suosituksesta pääsin sitten Miamiin pelaamaan ja sieltä sitten aikanaan Helsingin IFK:hon.
Oliko se Miamin vuosi, joka kouli sinusta fyysisemmän voimahyökkääjän?
Joo kyllä siellä pääsi kovien pelikavereiden ansiosta päivittäin siihen kiinni. Kovasti siellä pelikovuutta treenattiin, tappeluakin. Olisin mielelläni jäänyt sinne, mutta mun oikeudet meni Tallahasseelle. Oli tarkoitus jäädä sinne pelaamaan ja yrittää päästä sieltä ylöspäin, mutta sitten tuli tilaisuus päästä IFK:hon pelaamaan.
Tie vei myöhemmin myös Englannin Manchesteriin, millaista jääkiekkoa siellä pelattiin?
Hyvää kiekkoa pelattiin, pääsarjataso se kuitenkin oli. Porukkaa oli mm. Kanadasta, Tsekeistä, Ruotsista ja Suomesta. Farmisarjan tyylistä kovaa pohjoisamerikkalaista kiekkoa. Tykkäsin kaupungista tosi paljon, mutta seura meni siellä sitten konkurssiin, ja sinne jäivät samalla myös palkkasaatavat. Mutta sille ei voinut mitään, seura meni nurin ja sillä siisti.
Tämän jälkeen edessä oli taas paluu Liigaan, joilloin pelasit pisteiden valossa parhaimpia kausiasi. Olitko löytänyt itsestäsi jotain uutta pelaajana vai seurasivatko pisteet lisääntynyttä vastuuta?
Kyllä varmasti se lisääntynyt vastuu oli tärkeä tekijä. Aina olen ollut se rikkova roolipelaaja, joka luistelee, taklaa ja tappelee. Mutta kyllä siinä huomasi, että kun sitä vastuuta sai lisää, pystyi niitä pisteitäkin tekemään.
HPK:n mestaruuskauden jälkeen tulit takaisin Helsinkiin ja IFK:hon kahden vuoden sopimuksella, mutta pelasit vain yhden kauden. Mikä tässä oli taustalla?
Se kohtelu, jota sain IFK:ssa silloin valmennuksen suunnalta, ei ollut ihan tätä päivää. Esimerkiksi kun uusi valmentaja tuli joukkueeseen sisälle, hän kävi vuorollaan henkilökohtaisesti kättelemässä ja esittäytymässä jokaiselle pelaajalle, mutta minun kohdalla koutsi pyörähti vain hienon piruetin ympäri ja jatkoi suoraan seuraavaan pelaajaan. Siinä vaiheessa mietin, että tätäkö tämä nyt sitten tulee olemaan koko ajan?
Viittaat ilmeisesti Paul Baxteriin?
Varmaan mä jonnekkin sinne päin viittaan joo…
Tämän jälkeen tuli paljon puhuttu siirto Jokereihin. Miten jännä tilanne tämä oli sinulle pelaajana? Omaat kuitenkin vahvan IFK-taustan.
No olipa tietenkin jännä paikka! Lähtökohdat on kuitenkin myös tässä hyvä muistaa, Nivalasta maailmalle lähtenyt pelaaja ja ensimmäinen liigasopimus oli IFK:n kanssa. Sinnepäin olen kiitollinen monesta asiasta. Omalla tavallani olen aina ollut tietynlainen palkkasoturi kuitenkin. Se oli sellainen käynti, töitä tarjottiin ja sinne sitten mentiin.
