Tässä miehessä on karismaa. Hän on itsevarma ja ryhdikäs, ja kasvoilta paistaa innostunut hymy. Hänestä on todella vaikea olla pitämättä.
Edes sateinen sää ei vedä miestä vakavaksi.
Elias Kaskinen on 21-vuotias Helsingissä asuva salskea nuorukainen. Suurelle yleisölle mies on tuttu hänen nimeään kantavan Elias Kaskinen ja Päivän Sankarit -yhtyeen solistina.
Lohjalla varttunut Kaskinen on harrastanut musiikkia koko ikänsä. Hän aloitti nuorena musiikkiopistossa viulun ja klassisen kontrabasson soittamisen, ja myöhemmin kuvioon liittyi kitara. Ajatukset omasta bändistä alkoivat muotoutua, kun Kaskinen 16-vuotiaana muutti Helsinkiin ja aloitti opinnot Kallion lukiossa.
”Olen musiikillisesti vähän myöhään herännyt. Lukioikään mennessä olin soittanut kitaraa aktiivisesti ja oma-aloitteisesti vasta noin vuoden. Jossain musiikkilukiossa opiskeleminen olisi voinut olla lannistava kokemus, kun tasoero oli siinä vaiheessa aika huima. Kallion lukio oli ehdottomasti hyvä valinta, siellä oli tilaa kokeilla, epäonnistua ja nolata itsensä monta kertaa.”
Musiikinopettajakoulutus Sibelius-Akatemiassa sekä jazz-kontrabasso-opinnot Pop & Jazz -konservatoriossa keikkailun ja ensimmäisen levyn työstämisen ohella pitävät miehen nykyään kiireisenä. Kaskisella on Helsingissä oma studio, jossa hän tekee musiikkia.
”Aikaisemmin kirjoitin kaikki biisit kotona, mutta kun on koko päivän himassa, ei päivä tunnu lähtevän ollenkaan käyntiin. Sitten kun on erillinen työhuone, josta on kaikki ylimääräiset häiriötekijät eliminoitu, niin pystyy keskittymään pelkästään työntekoon. Kaikki soittimetkin on viety studiolle, joten koti on rauhoitettu kokonaan musiikinteolta.”
Bändinsä keulakuvana komeileva laulaja-kitaristin suurin intohimo ei ole menestyä virtuoosimaisilla soittotaidoilla, vaan juuri säveltämisen ja sanoittamisen Kaskinen kokee omiksi vahvuuksikseen muusikkona.
”Aluksi kirjoitin sanoituksia englanniksi. Suomen kieli on niin paljas, että jos se vähänkin ontuu, kaikki huomaavat sen heti. Ymmärsin kuitenkin äidinkielen suuren ilmaisuvoiman. Englannin kielen taakse on helppo piiloutua, jos ei ole mitään sanottavaa.”
Kotimaisista tähdistä Kaskinen kertoo ihailevansa musiikin moniosaajia, kuten Maija Vilkkumaata ja Teemu Brunilaa. Viime kesänä Kaskinen tapasi Ruisrockissa erään pitkän linjan artistin.
”Törmäsin J. Karjalaiseen rantalavan backstagella, ja juteltiin parikymmentä minuuttia lauluntekemisestä. Se oli todella iso hetki. Siinä on mies, joka pystyy vetämään parituntisen hittikimaran tuosta vain. Tietenkin kun niitä biisejä on pienestä pitäen kuullut, ne ovat ihan eri tavalla merkityksellisiä.”
Elias Kaskisen ja Päivän Sankareiden syksyllä 2014 julkaistavaa debyyttialbumia on työstetty käytännössä koko bändin olemassaolon ajan. Levyn vanhin kappale on vuodelta 2010, jolloin bändi perustettiin. Kaskinen kokosi bändin lukiovuosinaan, ja kaksi kuukautta ensimmäisten bänditreenien jälkeen pojat istuivat studiolla ja ensimmäinen keikkakin oli jo sovittuna.
Päikkärit on saavuttanut lyhyessä ajassa paljon suosiota. Yhtyeen ensimmäinen single Sano Se Mulle on yksi tämän vuoden soitetuimmista kappaleista Iskelmäradiossa, ja Youtube-klikkauksia se on kerännyt jo toistasataatuhatta. Bändi pääsi lämmittelemään joulukuussa Lauri Tähkää kahden keikan verran, ja kevään ensimmäinen ikärajaton keikka Nosturissa sai fanit jonottamaan paikan päälle jo päivää ennen h-hetkeä. Keikoille ovat tiensä löytäneet kaikenikäiset fanit. Eräs ikimuistoisimmista hetkistä oli marraskuinen singlejulkaisukeikka LeBonkissa.
”Olihan se hieno tunne, kun veti sitä edellisenä päivänä julkaistua sinkkubiisiä, ja kääntäessäni mikin yleisöön päin kaikki lauloi mukana”, Kaskinen kertoo hymyssä suin.
Vuodelle 2014 Kaskinen otti tavoitteekseen lukea enemmän. Kaskinen kirjoittaa työkseen ja keskittyy jatkuvasti oman tekstin luomiseen, joten lukeminen ja kirjallisuuteen tutustuminen ovat tärkeitä kehittymisen kannalta. Hän kertoo harrastuksestaan, jossa hän valitsee kirjastojen poistohyllyiltä silmät suljettuina uutta luettavaa. Sattuman kautta hän on tutustunut moniin yleissivistäviin ja yllättäviin teoksiin.
”Kirjoittaessa pitää yrittää päästä toisen ihmisen pään sisään ja ymmärtää, miten muut ajattelevat. Useimmiten taiteilijoiden ongelmana on kokemuspohjan puuttuminen, jos ei esimerkiksi ole tehnyt päivääkään oikeita töitä tai on muuten etääntynyt tavallisesta arkielämästä. Pitäisi säilyttää kontakti todellisuuteen, ja lukeminen on hyvä reitti siihen.”
Tulevaisuudessa Kaskinen aikoo keskittyä puhtaasti musiikin tekemiseen. Vaikka ensimmäinen levy on vielä tekovaiheessa, Kaskisen haaveissa siintää jo ajatus toisesta albumista.
”Haluan tehdä Suomen parasta musiikkia, jos nyt näin yhteen lauseeseen tiivistän.”
